Mökkirannassa poijua testaamassa

23. - 25.5.2015 - Rymättylä Markeluodon saari

Pääsimme matkaan jo perjantaina, tosin vasta kello 18 pintaan. Ihmeellisesti se aika kuluu lähtövalmistaluissa... viimehetkellä vielä hoidetaan sitä sun tätä tarpeellista. Menomatka kesti aika kauan ja taisi kello olla jo 23 paikkeilla, kun vasta saavuimme tuttuun mökkilahteen. Pienin lapsista
simahti yöunilleen jo ennen määränpäätä.

Auringonlaskun aikaan perillä.

Poijuasennus toukokuun alussa 2014
Asensimme aikaisemmin keväällä mökkilahteen poijun, jotta mökin edustalla kelluttelu olisi turvallista ja helppoa. Rantaan saakka ei näillä
syvyyksillä päästä, sillä lahti on kauttaaltaan
erittäin matala.

Nyt ensikertaa mereltäpäin lähestyttäessä poiju
näytti olevan "todella lähellä" rantaa, jossa syvyydet ei enää riittäisi. Rohkeasti kuitenkin otimme poijuun kiinni ja siinähän se Bavaria vapaana pyöri ympäri poijua, eikä ottanut köli pohjaan mistään kohtaan.
Eli poijuasennus oli onnistunut!

Oikeaa poijun kohtaa oli nimittäin aika vaikeaa
arvioida soutuveneestä ja arvuutella miten
pitkälle se vene sitten lopulta yltää.

Poijun painoksi tuli muutama sata kiloa
betonilohkareita. Lohkareissa oli reikä
keskellä ja siitä pujotimme paksua hapon-
kestävää kettinkiä. Poijun painoineen pitäisi pysyä siellä paikoillaan seuraavat kymmenen
vuotta.



Viikonloppu mökkirannassa oli helteisen kuuma. Aurinko paistoi upeasti ja olo oli välillä epätodellinen - onko yhä toukokuu?

Mökkirannan poijussa.


Tämän viikonlopun kohteen valintaan vaikutti vahvasti perheen miespuolisten jäsenten halu nähdä
jääkiekon MM-otteluita isosta televisiosta. Veneessä on kyllä televisio, mutta sen kuva on osoittautunut katkeilevaksi. Täytynee myöhemmin tutkia televisioon vahvistinta tai uutta antennia.

Sauna lämmitettiin lapsityövoimalla ja lauantaina Bastian ja Bettina uivat, vaikka vesi oli (minun mielestäni) jääkylmää!

Ihanaa, rentoa loikoilua auringossa.
"Romanttinen illallinen kahdelle", kalliolla, ilta-auringossa...
Äidin seuralaisena 5-vuotias pieni herrasmies, joka suuteli daamia kädelle.
Veneen alkuperäinen nimi peräpeilissä.

Veneen vanhat nimitarrat poistettiin.
Tarrat olivat aika tiukasti kiinni ja vaati melkoista
kärsivällityyttä saada ne nypittyä pois - osa
tarroista lähti millin palasina...
Veneen alkuperäinen nimi s/y Kommerin on
annettu Hollannissa ja se kuulosti meidän
mielestämme rumalta.
Pitkällisten perheneuvotteluiden, äänestyksen,
veivaamisen, lahjomisen ja uhkailun jälkeen
veneen nimeksi päätettiin s/y Solsidan.
Lapset ehdottivat esimerkiksi s/y Rihanna ja
s/y Shakira, mutta vanhemmat olivat eri linjoilla. Pop-laulajat eivät ole tehneet meihin yhtä suurta vaikutusta :)

s/y Solsidan -nimi kuvastakoot meidän leppoisaa asennetta ja sitä, että viisihenkisen perheen
elämä on välillä hieman komediaa. Lisäksi pyrimme oleskelemaan auringon puolella.
Uudet tarrat laitetaan tilaukseen ja vene kastetaan lähiaikoina juhlallisuuksien saattelemana.

Paluumatkalle lähdimme mökkirannasta kello 13 aikaan sunnuntaina. Ensimmäinen etappi Röölään otettiin koneella, koska tuuli oli lähes olematon. Röölässä söimme lounaan ja jatkoimme matkaa kohti Pansion kotisatamaa. Tuuli oli myötäinen, mutta kevyehkö. Vauhti ei päätä huimannut.
Yli Airiston kuitenkin purjeilla sinniteltiin, koska purjehtimaan tänne oli tultu! Nippa nappa ehdimme kotiin kello 21, kun suomen MM-loppuottelu Venäjää vastaan alkoi. Suomi hävisi.

Paluumatkalla Airistolla.

Myötätuuleen.




Kesän ensimmäisen kohde on Maisaari

La 17.5. - su 18.5.2014, Maisaari

Kesän ensimmäinen retki tehtiin Maisaareen Rymättylään. Veneelle oli jo tuotu tavaroita etukäteen, mutta silti kuormaa oli kahden auton verran :) Peittoa, tyynyä, lelua, kirjaa, peliä, värikynää, paperilautasia, kattilaa, kippoa ja keppua, ruokailuvälineitä, pesuaineita jne. Kyllä te tiedätte, mitä kaikkea viisihenkinen perhe tarvitsee (ja paljon)... Onneksi Bavariassa on valtavat säilytystilat. Kaapit on suuria ja tilavia ja niitä on riittävästi. Lisäksi joka ikinen kolo on tehty säilytyslokeroksi. Saksalaista insinöörityötä parhaimmillaan!

Lauantaina aamulla pehe oli valmiina lähtöön. Venepaikastamme Pansiosta, Airiston yli, oli koko matkan kevyehköä vastatuulta. Hyvin kuitenkin pärjättiin ja eteenpäin päästiin. Muutaman tunnin punnerruksen jälkeen saavuimme aurinkoiseen Maisaareen. Yllätykseksi Maisaaren laituri oli lähes täynnä, mutta saimme erikoisluvan kiinnittyä yhteysaluslaiturin reunaan. Ja hyvä niin, koska rantautuminen ja lähitilanteet vaativat vielä hieman toteuttelua. Uusi vene on tuntumaltaan aika erilainen edelliseen verrattuna. s/y Solsidan tuntuu kuitenkin tottelevan varsin hyvin myös peruutusta ja ohjaus on aika herkkä. Kokenut miehistö kannella oli valmiina loikkaamaan :)

Upea ilma - aurinko paistaa ja tuuleton ilma vaikuttaa lähes helteiseltä. Ei millään uskoisi, että on vasta toukokuu! Perinteiset jäätelöt lapsille ja turinat Maisaaren mukavan yrittäjän Merjan kanssa. Saunavuorot olivat jo harmiksemme loppuunvarattu, mutta eiköhän tässä yksi yö pärjätä.
Talven jälkeen luksusta oli ensimmäinen ruokailu ulkona! Aah, ja kokki oli loihtinut perheen suosikkiruokaa - kalaa!

Sunnuntaina nautimme iltapäivään saakka upeasta hellepäivästä. Paluumatkalla hinku purjehtimiseen oli kova - mutta tuulta ei ollut juuri yhtään. Sinnikkäästi yritimme päästä eteenpäin purjeilla... mutta oli pakko luovuttaa ja käynnistää kone.

Tällä matkalla oivalsimme, että uusi venepaikkamme Pansiossa on aika paljon kauempana (kaikesta), kuin edellinen paikkamme Paraisilla. Pansiossa hyviä puolia on sen läheisyys kotiimme nähden. Eli veneelle on matkaa vain 5 min. automatkan verran. Paraisten satamasta taas ulottuvuus viikonloppukohteisiin oli paljon nopeampi. Tällä systeemillä nyt kuitenkin mennään tämä kausi, joten Airiston poikki purjehtiminen tulee taatusti tutuksi. Kotiin saapui väsynyt, mutta tyytyväinen miehistö!

Tähystäjät Airistolla.
Sunnuntain aamuhetki Maisaaressa.

Maisaaren voikukkaketo keltaisenaan.

Yhteysaluslaiturin reunalla.
Paluumatkalla.



Siirtopurjehdus kotisatamaan

Vappuviikonloppuna otimme siirtopurjehduksen Paraisten Venekeskuksen telakalta uuteen
kotisatamaan Pansioon. Ilma on kaunis ja tuuli meille sopivan kevyt. Vaikka aurinko paistoi,
merellä oli todella kylmä!

Kiitos ystävillemme, Westmanin perheelle, joka auttoi meidät alkuun neuvomalla muutamia
perusjuttuja. Pienen opetussession jälkeen jatkoimme matkaa omin nokkinemme yli Airiston,
kohti uutta kotisatamaa.

Siirto sujui hyvin, vaikka rantautuminen tolppien väliin oli todella jännittävää. Tuuli puhalsi
ikävästi takaa ja kieli keskellä suuta pääsimme laituriin ilman törmäilyjä. Uusi vene vaatii
vähän opettelua, ennen kuin rantautumistilanteet sujuvat rennon varmalla otteella. Tosin olemme
monta vuotta kuljettaneet "maailman vaikeimmin ohjailtavaa venettä" Troolari Havanna II:sta,
ja sen kanssa päässeet hankaliinkin paikkoihin. Bavaria tottelee ohjausta ja erityisesti peruutusta
sata kertaa paremmin, kuin edellinen veneemme!




Vaikka aurinko paistoi, Airistolla tuuli oli jäätävän kylmä. Olimme kaikki aika kohmeessa,
kun saavuimme Pansioon.