Iniö Norrby - Katanpää Kustavi, hieno käyntikohde!

Tiistai 28.6.2016, Iniö Norrby - Katanpää Kustavi

Aamupäivällä lähdimme jatkamaan matkaa kohti Katanpäätä, Kustavia.
Olemme käyneet siellä viimeksi lähes kymmenen vuotta sitten ja silloin meille oli
jäänyt kiva mielikuva paikasta, erityisesti sen luonnosta. Saaren historia kiinnosti
isompaa poikaa jo silloin pikkupoikana ja edelleen tykit ja bunkkerit houkuttelivat.

Ennen lähtöä tankkasimme vielä noin 150 litraa "Iniön edullista polttoainetta"
(on kuulemma Saaristomeren halvin dieselin hinta).


Alkumatkasta aurinko alkoi lämmittämään ihmeellisesti! Jopa vilukissakin luopui hetkellisesti
fleecetakistaan :)




Pääsimme etenemään Kustavin pitkää ränniä purjeilla.

Kuvassa alla on lapsen luovaa matka-toimintaa :)




Saapuessamme oli laiturissa hyvin tilaa, mutta päivän mittaan laituri täyttyi. Tosin tilaa olisi ollut
vielä useille veneille. Nyt ei taida olla täyttä vielä missään. Katanpäässä on kaksi tukevaa,
hyvää laituria. Molemmissa laitureissa on sähköt myöskin.




Hertta-koira chillailee mielellään sitlootassa. Siellä on turvallinen paikka köllötellä
raikkaassa ilmassa.






Pojat jaksavat pöristellä perämoottorilla! Äidin mieltä lämmittää,
kun lapsilla on yhteistä tekemistä.




Ruokailun jälkeen lähdimme saarikävelylle, katsomaan historiallisia paikkoja (tykkejä,
bunkkereita ja muuta jännittävää).  Saaren pitkän Tykkitien on pakkotyöllä rakentanut
venäläiset sotavangit. Mukulakivet on tuotu lähisaarilta.




Bunkkerit olivat jännittäviä. Yhdessä bunkkerissa oli monta säkkipimeää huonetta ja
todella aavemainen tunnelma. Hiivimme sinne varovasti sisälle taskulampun kanssa.
Se oli pelottavaa! Jos joku olisi huutanut nurkan takaa "böö", olisin varmuudella pissannut
housuihin :)




Kaikki paitsi Maarit kiipesivät merivalvontatorniin, sieltä oli hienot näkymät.
Maarit jäi alas vahtimaan Herttaa... (= paha korkeanpaikankammo).





Merivalvontatornin poikkipuussa oli veistetty lohikäärmeen pää.

Vanha vesitorni.




Saaren luonto on rehevä ja kaunis.



Hertta-koiralla (9 vkoa) riittää ihmettelemistä. Kaikki luonnon ihmeet nähdään ensimmäistä kertaa.











Katanpää on todella kiva käyntikohde. Me tulemme tänne varmasti uudelleenkin.
Kahvilassa oli erittäin ystävällinen palvelu ja mukava henki. Kaikki paikat oli kauniisti
laitettu ja toteutettu kivoilla materiaaleilla.


Ilta laskeutuu Katanpäähän. Sää suosi ja aurinko helli meitä!


Naapuriveneestä Aki Nordling, scylla s/y Ottilianan kippari, kuvasi ilmakuvaa kopterikamerallaan.
Minä tein siitä pienen videon (alla). Aamu oli aurinkoinen ja ilma upea - Katanpää näytti
meille parhaat kasvonsa! Hieno paikka kokonaisuudessaan, ehdottomasti käymisen arvoinen
kohde! Me tullaan varmasti uudelleenkin :)

Scylla s/y Ottiliana
s/y Ottilianan omalle Youtube kanavalle, tästä >>


Katanpää, Kustavi
kuvaus: Aki Nordling, 2016








Maisaari - Iniö Norrby

Maanantai 27.6.2016,  Maisaari - Iniö Norrby


Maisaaresta matka jatkuu kohti Iniön Norrbytä, jonne menemme moikkaamaan Maaritin isää.
Säätila on matkalla vaihteleva, alussa pientä auringonpaistetta, loppumatkasta todella
kosteaa sumua. Koko matka taittui konevoimin.



Sumua - mutta näkyvyys on kuitenkin ihan riittävä, joten emme pysähdy ankkuriin.




Saapuessamme Iniön Norrbyn laituriin, aurinko tulee taas esiin ja ilta on todella kaunis.
Peruutamme laituriin. Iniössä on erittäin hienot uudet laiturit, aisakiinnitys. Erityismaininnan
saa veneilijöiden suihku-/saunatilat, jotka ovat kyllä vertaansa vailla. Ihan upouudet, siistit ja
hienot. Suihkusta tulee lämmintä vettä niin paljon kuin haluaa :)

Maaritin isä tulee heti moikkaamaan meitä ja katsomaan uutta Hertta-koiraa. Käymme yhdessä
syömässä rannan pizzeriassa.

Poika on kova puuhaamaan ja hän aloittaa kannen perusteellisen pesun. Kansi onkin likaisen musta!
Meidän kotisatama on Turun keskustan läheisyydessä ja siellä on paljon nokea ilmassa.





Lupasin maksaa ahkerille lapsille vähän palkaa, ja sillä varjolla saatiin myös muu porukka
organisoitua pesuhommiin.

Lapsityövoima ahkeroi ja äiti istuu biminin alla juomassa Colaa :)
(kerran näinkin päin)





Lapset uivat ja vaatteita ym. vermeitä kastuu ja vesileluja puhalletaan... vene alkaa taas
muistuttaa aika "värikästä" caravaanari-meininkiä.
Ilta on upea - lämmin ja aurinkoinen!






Matka jatkuu seuraavaksi Kustavin Katanpäähän.



Loma alkaa! Turku - Rymättylä Markeluoto - Maisaari

Juhannuspäivä, lauantai 25.6.2016 - vihdoin päästään matkaan

Painettiin töitä viimeiseen saakka, ja sen vuoksi tavaraoiden kuskaus ja lomavarustelu
jäi juhannusaattoon. Päätettiin jo heti suosiolla, että matkaan päästään vasta juhannuspäivänä.
Juhannus ei meille sinänsä merkitse mitään, sillä tiedossa on viisi viikkoa yhtä juhlaa!

Viiden hengen tavarat, vaatteet, ruuat + kaikki mahdollinen tarpeellinen - ja viideksi
viikoksi - vaatii jonkin verran organisointia, hankintaa ja järjestelyä.
Meillä on esimerkiksi "täydellinen apteekki" mukana. Tänä kesänä olen yrittänyt varautua
lähes kaikkiin mahdollisiin tauteihin erilaisilla antibiooteilla. Kaikki pystytään hoitamaan,
paitsi sydänleikkaus :)

Mukaan tulee myös meidän perheen uusin tulokas, Hertta-koira (ikää 8 viikkoa), joka saatiin
meille vasta torstaina. Hertan kanssa nukutaan kotona kaksi yötä ja sen jälkeen siirrytään
veneeseen. Laivakoira Kerttu, jonka kanssa ehdimme tähdä yhden viikonloppuretken
toukokussa, valitettavasti menehtyi synnynnäiseen sairauteen vain 13 viikon ikäisenä.
Kertun tuhkat mennään heti loman alkajaisiksi hautaamaan Maisaareen.

Hertta käväisi pikaisesti tutustumassa veneeseen ja nuuhkimassa paikat. Sen jälkeen hän
meni vielä kotiin odottelemaan, että paikat saadaan valmiiksi.



Perjantaina ajettiin pari lastia ruokaa, Lidl-vishyä, limuja ym. veneelle. Silti juhannuspäivälle
jäi vielä kahden autolastin verran tavaraa.


Pääsimme matkaan ihanassa säässä. Fiilis on ihan katossa! Koko viiden viikon setti
on edessäpäin! Jippii! Ja aurinkokin paistaa tämän onnen kunniaksi.



Matkalla syntyy virkkaustyönä koiralle uusi lelu :)


Turku - Rymättylä, mökkiranta Markeluoto. Tuuletonta, ajamme koneella koko matkan.
Jäämme ankkuriin keskelle lahtea, koska rantaan saakka me ei päästä. Edelleen harmittaa
tuo poijun pieleen mennyt tee-se-itse-asennus... että sen pitikin mennä väärään paikkaan,
liian lähelle rantaa. Siinä se punainen pallukka nyt kelluttelee itsekseen. Se pitäisi joskus
siirtää, mutta siihen tarvitaan jotain järeämpää vempelettä.




Ihana aurinko. Isompi poika on odottanut tätä H-hetkeä - että hän pääsee vihdoin ajamaan
kumivenettä perämoottorilla! Rehellisesti sanottuna, en ole nähnyt hänen naamallaan niin leveää
kestohymyä
, kuin nyt perämoottorin kahvassa. Hän huristelee ihan onnessaan ympäri lahtea
(anteeksi mahdollista meluhaittaa, mutta nyt ei voi mitään).





Lämmitämme saunan ja tyttö menee uimaankin. Pienin soutaa mökkiveneellä.

Ihailemme vuolaasti meidän uutta biminiä (aurinkokatosta), joka on kyllä erittäin hieno!
Siitä tuli juuri sellainen, kuin me olimme toivoneetkin. Se tekee sitlootan jotenkin tosi
kodikkaaksi, omaksi tilakseen.




Hertta-koira saa oleskella vielä tämän päivän rauhassa veneessä, ja totutella siellä asumiseen.
Joku meistä pitää hänelle vuorollaan seuraa koko päivän. Hienosti hän pissaa keskelle
sanomalehteä. Ruoka maistuu vähän heikosti, kun pientä varmaan vähän jännittää, mutta
hän saa osakseen meidän perheen ylitsepursuavan huomion :)




Yöt nukutaan nyt aluksi Hertan kanssa lattialla. Etuhytin lattialle hommattiin patja,
jossa Maarit nukkuu Hertta kainalossa.




Sunnuntai 26.6.2016 - Rymättylän mökkiranta - Maisaari

Matka jatkuu kohti Maisaarta - joka onkin ihan kulman takana, vain noin 30 min. ajomatkan
päässä. Saamme taas luvan kiinnittyä yhteysaluslaituriin, ja juttelemme tutun veneen
miehistön (m/s Solida) kanssa.




Bimini pakataan nippuun ennen lähtöä. Siinä on hienot systeemit ja takavantit tulevat hupun läpi.

Maisaaressa Hertta pääsi ensimmäistä kertaa ulos ja hänelle puetaan kaulapanta.
Nauroimme vedet silmissä hänen kävelyään pannan kanssa :) koira hyppi eteenpäin
kuin jänis eikä kävelystä ensin meinannut tulla mitään.
Päivän mittaan hän kuitenkin innostui ulkomaailman hajuista ja kaikesta ihanuudesta ja
hän pomppi ja loikki innoissaan, teki "voltteja" ja kieri...



Sitlootassa on mainio paikka lekotella ulkona. Pieni koira ei pääse sieltä mihinkään ja on
siellä hyvässä turvassa. Uni maistuu ulkosalla, kuin pienillä vauvoilla.



Eikä haittaa unta, vaikka välillä putoaa "sängystä"  :)



Uimari varusteissaan. Ilta on ihan tyyni ja kaunis.

 

Isompi poika on todella touhukas ja pitää venettä hyvää kunnossa. Hän otti hommakseen
putsata takaosan tilat perusteellisesti ja irroittaa levyt ym. pesua varten. Olikin aikamoiset
möhnät siellä välissä.




Illalla vielä ennen nukkumaan menoa pidimme meidän Kerttu-koiralle pienen hetken ja
hautasimme hänen pahvisen tuhka-uurnan Maisaaren kauniisen rantatöyrääseen.
Lapset rakensivat merkiksi valkoisista kivistä pienen kummun ja otimme rannalla
kasvavasta ruusupuskasta vaaleanpunaisen kukan haudan päälle.




Tästä jatkuu meidän loma, seuraavaksi kohti Iniötä.