Painettiin töitä viimeiseen saakka, ja sen vuoksi tavaraoiden kuskaus ja lomavarustelu
jäi juhannusaattoon. Päätettiin jo heti suosiolla, että matkaan päästään vasta juhannuspäivänä.
Juhannus ei meille sinänsä merkitse mitään, sillä tiedossa on viisi viikkoa yhtä juhlaa!
Viiden hengen tavarat, vaatteet, ruuat + kaikki mahdollinen tarpeellinen - ja viideksi
viikoksi - vaatii jonkin verran organisointia, hankintaa ja järjestelyä.
Meillä on esimerkiksi "täydellinen apteekki" mukana. Tänä kesänä olen yrittänyt varautua
lähes kaikkiin mahdollisiin tauteihin erilaisilla antibiooteilla. Kaikki pystytään hoitamaan,
paitsi sydänleikkaus :)
Mukaan tulee myös meidän perheen uusin tulokas, Hertta-koira (ikää 8 viikkoa), joka saatiin
meille vasta torstaina. Hertan kanssa nukutaan kotona kaksi yötä ja sen jälkeen siirrytään
veneeseen. Laivakoira Kerttu, jonka kanssa ehdimme tähdä yhden viikonloppuretken
toukokussa, valitettavasti menehtyi synnynnäiseen sairauteen vain 13 viikon ikäisenä.
Kertun tuhkat mennään heti loman alkajaisiksi hautaamaan Maisaareen.
Hertta käväisi pikaisesti tutustumassa veneeseen ja nuuhkimassa paikat. Sen jälkeen hän
meni vielä kotiin odottelemaan, että paikat saadaan valmiiksi.
Perjantaina ajettiin pari lastia ruokaa, Lidl-vishyä, limuja ym. veneelle. Silti juhannuspäivälle
jäi vielä kahden autolastin verran tavaraa.
Pääsimme matkaan ihanassa säässä. Fiilis on ihan katossa! Koko viiden viikon setti
on edessäpäin! Jippii! Ja aurinkokin paistaa tämän onnen kunniaksi.
Matkalla syntyy virkkaustyönä koiralle uusi lelu :)
 | |
Jäämme ankkuriin keskelle lahtea, koska rantaan saakka me ei päästä. Edelleen harmittaa
tuo poijun pieleen mennyt tee-se-itse-asennus... että sen pitikin mennä väärään paikkaan,
liian lähelle rantaa. Siinä se punainen pallukka nyt kelluttelee itsekseen. Se pitäisi joskus
siirtää, mutta siihen tarvitaan jotain järeämpää vempelettä.
Ihana aurinko. Isompi poika on odottanut tätä H-hetkeä - että hän pääsee vihdoin ajamaan
kumivenettä perämoottorilla! Rehellisesti sanottuna, en ole nähnyt hänen naamallaan niin leveää
kestohymyä, kuin nyt perämoottorin kahvassa. Hän huristelee ihan onnessaan ympäri lahtea
(anteeksi mahdollista meluhaittaa, mutta nyt ei voi mitään).
Lämmitämme saunan ja tyttö menee uimaankin. Pienin soutaa mökkiveneellä.
Ihailemme vuolaasti meidän uutta biminiä (aurinkokatosta), joka on kyllä erittäin hieno!
Siitä tuli juuri sellainen, kuin me olimme toivoneetkin. Se tekee sitlootan jotenkin tosi
kodikkaaksi, omaksi tilakseen.
Hertta-koira saa oleskella vielä tämän päivän rauhassa veneessä, ja totutella siellä asumiseen.
Joku meistä pitää hänelle vuorollaan seuraa koko päivän. Hienosti hän pissaa keskelle
sanomalehteä. Ruoka maistuu vähän heikosti, kun pientä varmaan vähän jännittää, mutta
hän saa osakseen meidän perheen ylitsepursuavan huomion :)
Yöt nukutaan nyt aluksi Hertan kanssa lattialla. Etuhytin lattialle hommattiin patja,
jossa Maarit nukkuu Hertta kainalossa.
Sunnuntai 26.6.2016 - Rymättylän mökkiranta - Maisaari
Matka jatkuu kohti Maisaarta - joka onkin ihan kulman takana, vain noin 30 min. ajomatkan
päässä. Saamme taas luvan kiinnittyä yhteysaluslaituriin, ja juttelemme tutun veneen
miehistön (m/s Solida) kanssa.
Bimini pakataan nippuun ennen lähtöä. Siinä on hienot systeemit ja takavantit tulevat hupun läpi.
Maisaaressa Hertta pääsi ensimmäistä kertaa ulos ja hänelle puetaan kaulapanta.
Nauroimme vedet silmissä hänen kävelyään pannan kanssa :) koira hyppi eteenpäin
kuin jänis eikä kävelystä ensin meinannut tulla mitään.
Päivän mittaan hän kuitenkin innostui ulkomaailman hajuista ja kaikesta ihanuudesta ja
hän pomppi ja loikki innoissaan, teki "voltteja" ja kieri...
Sitlootassa on mainio paikka lekotella ulkona. Pieni koira ei pääse sieltä mihinkään ja on
siellä hyvässä turvassa. Uni maistuu ulkosalla, kuin pienillä vauvoilla.
Eikä haittaa unta, vaikka välillä putoaa "sängystä" :)
Uimari varusteissaan. Ilta on ihan tyyni ja kaunis.
Isompi poika on todella touhukas ja pitää venettä hyvää kunnossa. Hän otti hommakseen
putsata takaosan tilat perusteellisesti ja irroittaa levyt ym. pesua varten. Olikin aikamoiset
möhnät siellä välissä.
Illalla vielä ennen nukkumaan menoa pidimme meidän Kerttu-koiralle pienen hetken ja
hautasimme hänen pahvisen tuhka-uurnan Maisaaren kauniisen rantatöyrääseen.
Lapset rakensivat merkiksi valkoisista kivistä pienen kummun ja otimme rannalla
kasvavasta ruusupuskasta vaaleanpunaisen kukan haudan päälle.
Tästä jatkuu meidän loma, seuraavaksi kohti Iniötä.
