Lomapostaus 4/2021: Porkkala Lähteelä - Helsinki Katajanokka - Suomenlinna - Vallisaari

Torstai 8.7.2021 - Porkkala Lähteelä - Helsinki Katajanokka (matkapäivä #14)

Heräsimme torstaina vesisateeseen. Lämmintä oli, mutta satoi,
vedimme peittoa korville, eikä kiinnostanut erityisemmin lähteä
sateeseen. Seuraava määränpää olisi Helsinki. Olimme saaneet
myös perämoottorille huoltopaikan sovittua Lauttasaareen.
Tarkoitus oli ohikulkumatkalla toimittaa perämoottori huoltoon
ja siitä sitten jatkaa Katajanokalle.

Sade loppui, ja Solsidan päätti lähteä Helsinkiin. Köydet irtosivat
laiturista klo 13.20. Tuuli oli myötäistä ja pääsimme purjehtimaan
mukavasti ihan Helsingin edustalle asti.
Lauttasaaressa oleva Suomen Venehuolto oli auki klo 17.00
saakka ja me kiinnityimme heidän laituriinsa kello 17.15.
Pakko kertoa aivan upeasta asiakaspalvelukokemuksesta!
Heidän työntekijä Ronny oli todella ammattitaitoinen,
mutta ennen kaikkea, hän osoitti ensimmäisestä puhelinsoitosta
alkaen upeaa "kyllä kaikki onnistuu" -asennetta. Kaveri jäi
lisäksi ystävällisesti odottelemaan meitä sulkemisajan jälkeen,
että saimme jätettyä Yamahan heille korjattavaksi ja tuli
laiturilta noutamaan sen. Tämä ei ole maksettu puheenvuoro,
vaan vilpittömästi voimme suositella Yamaha
perämoottorihuoltoa Lauttasaaressa, www.pmh.fi

Lauttasaaresta jatkoimma matkaa Katajanokalle. Siinä ihan
ydinkeskustassa on erinomainen vierassatama, josta ei mitään
huonoa sanottavaa. Me halusimme pyöriä kaupungilla turisteina
ja vähän shoppailla, joten sataman sijainti oli ihan ideaali.

Perjantai 9.7. - sunnuntai 11.7.2021 - kelluimme Katajanokalla
ja vietimme mukavaa kaupunkilomaa Helsingissä.

Perjantaina käytimme aikaa kaupoissa. Ihan ensimmäisenä
piti mennä pikku-B:n toivomuksesta Blue Tomato -skeittikauppaan.
Siellä törsäsimme heti sievoisen summan euroja; mm. uudet
Vansin skeittikengät, Niken koulureppu, vyölaukku, pari paitaa.
Suurin ostopaine purkautui ja pikkumies oli erittäin tyytyväinen.

Katjanokan vieraslaiturissa on kaikki fasiliteetit erinomaisesti
hoidettu! Satamamaksu 45€ sisältää saunat, suihkut sekä
pesukoneiden vapaan käytön (sis. pesuaineet). Veneet on
turvallisesti lukitun portin takana, joten voi ihan huoletta
olla päivän kaupungilla. Koko meidän vierailumme ajan
vierassatama oli puolityhjä. Lauantaina laiturilla oli
muutamia juhlivia seurueita, mutta eivät ne meitä mitenkään
häirinneet.



Pyykkäysmahdollisuus kun kerran oli tarjolla, niin vetäisimme
ihan kaikki pyykit puhtaiksi, mukaanlukien pyyhkeet ja osan petivaatteista!



Patin venekeittiössä #venekokkaus

Helsingin vierailun aikana söimme paljon ravintoloissa, mutta
yhtenä iltana laivakokki valmisti kaikkien aikojen parhaan aterian!
Uusia perunoita, siikaa vuohenjuustolla, kanttarelleja ja
jokiravunpyrstöjä. Nam! Nautittuna raikkaassa ulkoilmassa,
s/y Solsidanin kansitiloissa.

Sunnuntaina kävimme uimassa Allas SeaPoolilla. Se oli kiva kokemus!

Piti oikein ottaa kuva tähän mennessä PARHAASTA, ikinä
kohtaamastamme septityhjennyksestä. Iso tilava laituri, joka oli
ulkoreunalla, eli erittän helppoa päästä ilman mitään manöveerausta.
Supertehokas masiina, imaisi septin tyhjäksi ennen kuin
ehdittiin kissaa sanoa. Nopea septipysähdys, kun Formuloissa ikään :D

Maanantai 12.7.2021 - Helsinki Katajanokka - Suomenlinna (matkapäivä #18)

Ihan pieni matka vain, ja siirryimme Suomenlinnaan, noin
kello 13.30 aikoihin. Tilaa löytyi ihan hyvin. Suomenlinnan
vierassatama on idyllinen ja kiva! Ja itse saari historiallisine
linnoituksineen on kerrassaan upea. Ei se turhaan ole Unescon
maailmanperintökohde!

Pikku-B lähti melkein samantien tapaamaan uusia
Suomenlinnassa asuvia kavereitaan, joihin hän oli tutustunut
Elisaaressa. Samanikäisten kavereiden seura voitaa äidin ja isän
kävelyretkiehdotukset kuusi-nolla. Saimme siis koko illan
ihan kahdenkeskistä laatuaikaa.

Kuivatelakka on mielenkiintoisen näköinen.

On taidettu mainita jo aikaisemmissa teksteissä, mutta sanon
vielä uudelleen - JÄÄPALAKONE on ollut tämän kesäretken
paras hankinta. Näillä helteillä on aivan taivaallista, kun saa
lasin täyteen jääpaloja. Colaa on kulunut paljon (terveisiä vaan
hammashoitaja Minnalle, elokuussa tavataan). Laite maksoi
Clas Olssonilla noin 150€ ja on ollut kyllä joka euron arvoinen!
Meillä on veneessä paljon tilaa, koska matkassa on vain kolmen
hengen miehistö. Näin ollen yksi hytti toimii pelkästään
varastotilana ja siellä jääpalakoneella on oma turvallinen paikkansa.

Hyvää yötä Suomenlinnasta!


Tiistai 13.7.2021 - Suomenlinna - Vallisaari (matkapäivä #19)

Aamupäivällä lähtö Suomenlinnasta. Ensin suuntasimme keulan
Lauttasaareen, jossa Yamaha perämoottorimme jo odotteli meitä
ihan valmiina. Moottorille oli tehty täysi huolto, kaikki röörit
putsattu ja nyt se kävi kuin unelma! Kiitos Ronny erittäin
ystävällisestä kohtaamisesta, ja muut kehut tulivat jo tuolla
postauksen alussa.



Lauttasaaressa.




Moottori kyytiin ja matka jatkui Vallisaareen. Ja siellähän oli
taas hulppeasti tilaa, laiturissa oli vain muutamia veneitä.
Iltaa kohti kaikki pikkuveneet ja päiväretkeilijät lähtivät ja
laituriin jäi yöpymään vain muutama vene. Vähän meitä
ihmetyttää tämä veneiden vähyys täällä idässä, mutta kaikki
ovat luultavasti nyt Saaristomerellä ja Ahvenanmaalla,
tässä heinäkuun puolivälin tienoilla.

Vallisaari oli upea, ehdottomasti käymisen arvoinen saari!
Luonto oli todella rehevä ja kaunis. Kuten Suomenlinnassa,
myös Vallisaarella on kiinnostava historia ja upeat
linnoitusrakennelmat. Vallisaaren näköalapaikalla
(Alenkanterinpatteri) oli kertakaikkiaan huikean hienot
maisemat! Helsinki Biennaali oli myös Vallisaaressa
parhaillaan ja nykytaidetta oli ripoteltu ympäri saarta.

Pikku-B häipyi vasta huolletulla perämoottorillaan + jollalla
Suomenlinnaan ystäviensä luokse, joten saimme taas ihan
kaksistaan katsella saaren näköalat ja nykytaiteet.

Helsinki Biennaali:
Alicja Kwade - Pars pro Toto - Osa edustaa kokonaisuutta
"Vallisaaren rantakallioilla lepää kahdeksan planeettaa muistuttavaa kivipalloa."

Helsinki Biennaali:
Laura Könönen - Ei taivasta rajana
"Pala taivasta on tipahtanut paikoiltaan ja lepää sirpaleina maankamaralla."

Näköalapaikalla on huikeat näköalat merelle ja lähisaariin.

Vallisaaren metsät ovat erittäin rehevät ja ne tarjoaa asuinpaikkoja
monille harvinaisille ötököille ja öttiäisille! Polulta ei tee mieli
poiketa metsään, voi vain kuvitella miten  täynnä punkkeja ja
hyttysiä koko vartalo olisi...

Vallisaaren ja Kuninkaansaaren yhdistää aallonmurtaja.

Helsinki Biennaali:
Alicja Kwade - Big Be-Hide
"Kaksi kivilohkaretta on sijoitettu kaksipuolisen peilin
molemmin puolin. Toinen lohkare on teospaikalta valittu
aito kivi, toinen sen metallinen peilikuva. Peilin kautta
heijastuva ympäristö muodostaa aukon maisemasta toiseen."

Vallisaaren ainoa miinus (jos sen nyt voi sellaiseksi sanoa) on
jatkuva ja yhtämittainen yhteysalusliikenne, joka on vieraslaiturin
vieressa. Yhteysalukset ja vesibussit aiheuttavat isoa
aallonmuodostusta ja veneet keikkuivat laiturissa aika hurjasti.
Meidänkin keulaportaat oli pakko ottaa kokonaan pois, koska ne
olisivat koko ajan paukkuneet laituriin.

Muuten kyllä Vallisaari oli ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.
Luontopolku kannattaa kiertää, se vie läpi saaren nähtävyyksien
ja historiallisten rakennelmien. Aleksanterinpatteri, näköalatorni
oli nähtävyyksistä hienoin.

Seuraavaksi sanomme näkemiin Helsingille, meidän itäisin
kääntöpisteemme on nyt saavutettu ja huomenna Solsidan
kääntää keulansa kohti länttä.

Saimme Lauttasaaressa bensalaiturissa kanssaveneilijältä vinkin
kivasta kohteesta - Bågaskär. Sinne me suuntaamme seuraavaksi.

Lomapostaus 3/2021: Sommaröstrand - Jussarö - Elisaari - Lähteelä

Maanantai 5.7.2021 - Sommarötrrand - Jussarö (matkapäivä #11)

Maanantaina aamulla lähtö Sommaröstrandista kello 12.10,
määränpäänä Jussarö. Odottelimme noin 15 minuuttia pääsyä
Sommaröstrandin bensalaituriin. Lopulta edellinen tankkaaja
sai valmiiksi, ja me lähestyimme ihan hissukseen laituria,
kunnes TÖMPS. Köli otti pohjaan ja syvyysmittari näytti
yllättäen 1,5 metriä. Jaaha, että tämmönen bensalaituri.
Kelluimme matalan paikan yli, mutta siihen loppui halu päästä
kyseiseen laituriin. Jatkoimme siis matkaa. Pohjakosketuksesta
jää aina ikävä fiilis, vaikka me tulimme siihen todella hitaasti.

Jatkoimme siis matkaa kohti Jussaröä. Olemme olleet
Jussarössä edellisen kerran vuonna 2014, jolloin Solsidan
oli meillä ensimmäistä vuotta. Jussaröstä on jäänyt hyvä fiilis,
me tykkäsimme paikasta silloin tosi paljon. Lapset olivat silloin
innoissaan, koska saari oli niin jännittävä bunkkereineen
ja ammuttuine autiotaloineen.
Tästä voit lukea meidän edellisestä Jussarö vierailusta >

Jussaröön oli vain lyhyt matka, joten saavuimme sinne
kello 14.45. Paikka oli saanut uudet laiturit, jotka olivatkin
aivan erinomaisen hienot! Todella tukevat aisapaikat ja
päädyssä hienot aallonmurtajat. Unohdin ottaa yhtään
ainuttakaan kuvaa laiturista...

Syömisen jälkeen teimme saarikävelyn. Jussarön luonto on
upea! Metsät ovat todella rehevät ja maisemat erittäin kauniit.
Kävelimme saaren toiselle puolelle, jossa on Iron Beach,
musta hiekkaranta. Pikku-B halusi tietenkin sinne uimaan.

Patrikin edesmennyt isä on ollut joskus 60-luvulla
noin 20-vuotiaana kesätöissä Jussarön kaivoksilla ja
Maaritin edesmennyt isä on ollut Jussarössä armeija-aikana.

Saarella on todella mielenkiintoinen historia. Katseltavaa
löytyy paljon ja erityisesti lapsille jännittäviä juttuja, kuten
autioituneet aavemaiset talot ja pimeät jännittävät bunkkerit.
Kaivoskuilut ovat aikoinaan olleet kyllä aikamoiset!
Aika pelottavaa olisi olla 200 metriä maan alla.

Iron Beach - musta hiekkaranta on hieno!

Tiistai 6.7.2021 - Jussarö - Elisaari (matkapäivä #12)

Jussarössä mietimme, mihin suuntaan Solsidan seuraavaksi
jatkaa - länteen vai itään? Kyllä me sitten kuitenkin päätimme
lähteä itäänpäin, koska siellä emme ole vuosikausiin vierailleet.
Tuulet eivät ole oikein suotuisat sinne suuntaan, mutta tuulitiedot
muuttuvat päivittäin, eikä kovin montaa päivää eteenpäin voi
niihin luottaa.

Jussaröstä lähtö kello 12.00 - perillä Elisaaressa
(Barösund Inkoo) kello 15.15. Ensimmäisen tunnin
purjehdimme vastatuuleen, pääsemme juuri ja juuri etenemään
sivuvastaisella tuulella väylää pitkin ilman kryssimistä.
Yksi pieni hässäkkä syntyi, kun yritimme puristaa itsemme
alla näkyvän punaisen merkin oikealta puolelta... mutta vaikka
kuinka yritimme, niin vastatuuli teki tepposet ja jouduimme
tekemään pienen "hätäkäännöksen" moottoria apuna käyttäen.
Oho!  :D



Elisaareen saavutaan kapeaa kaislikkoista ränniä pitkin.
Elisaari on maailman suojaisin satama, sinne ei mikään tuuli
puhalla mistään suunnasta. Sisäänajo kaislikkoon on hieman
arveluttava, onneksi meitä ennen meni purjevene ja seurasimme
sitä. Ränniä on ajettava hitaasti, koska syvyys on vähimmillään
noin 2,2 metriä.

Elisaaressakin oli hyvin tilaa, niin kuin tähän mennessä ihan
joka paikassa. Maarit kokeili uutta sukellluspukua ja pulahti
pikku-B:n kanssa uiskentelemaan.

Tämän loman ensimmäinen sade oli rankka ja lyhytkestoinen.
Ilma olikin todella painostava ja ukkonenhan se sitten tulikin
yllättäen päälle. Sadetta ei kuitenkaan kestänyt kuin pikku hetken.

Hauskaa oli, että naapuriveneestä löytyi pari kaveria,
joiden kanssa pikku-B ui ja suppaili koko illan.

Illan koiralenkillä tuli napattua valokuva, joka näyttää ihan
savannilta. Hieno usva oli laskeutunut maiseman ylle.

Keskiviikko 7.7.2021 - Elisaari - Porkkala Lähteelä (matkapäivä #13)

Elisaaresta lähtö aamupäivällä kello 12.30, perillä Porkkalan
Lähteelässä kello 16.15.  Pääsimme purjehtimaan vain
noin 20 minuuttia, jonka jälkeen totesimme nopeudun
olemattomaksi. Matka oli lähes peilityyni, eikä tuullut lainkaan,
ei yhtään mistään suunnasta. Konehommia siis.

Ilma on todella kuuma ja helteinen, hiostava ja nihkeä.
Niin kuuma, että on melkein vaikea uskoa Suomen kesäksi.
Aurinko polttaa kuumasti. Tähän mennessä, kun lomaa on kulunut
kaksi viikkoa, olemme pukeutuneet vain hellevaatteisiin.
Takkia ei ole puettu päälle kertaakaan - saatika mitään
purjehdushousuja tai muita vermeitä, joita yleensä käytämme.
Poika on käyttänyt lähinnä uikkareita. Pyykkiäkään ei ole
juuri syntynyt, kun vaatteita ei paljon ole tarvittu.

Koira kärsii kuumuudesta paljon. Tässä kuvassa
Herttaa varjostetaan sateenvarjolla ja hänet on puettu
viilentävään foliotakkiin.

Aivan tyyntä - ei tuule lainkaan!

Illansuussa Lähteelään ilmestyy taas tuttu vene ja
Pikku-B on innoissaan! Tutut kaverit Elisaaresta saapuivat
myös Lähteelään, ja siitäkös Pikku-B on riemuissaan.
Pojat uivat, suppaavat ja hyppivät mereen koko illan.

Nyt kun meillä on mukana vain yksi lapsi, nämä
laiturikaverit ja -tuttavuudet ovat todella arvokkaita.
Näiden kavereiden kanssa sovitaan vielä tapaamisesta
Suomenlinnassa, jossa veljekset asuvat.







Patin keittiössä #venekokkaus

Solsidanissa syötiin kokin erikoinen, eli Club Sandwich
paistetulla halloumilla, kanttarelleilla ja pekonilla.








Perämoottori alkoi illalla nikotella ja lopulta se ei käynyt
enää ollenkaan. Alla kuva moottorista, kansikoppa avattuna.
Ilmeinen vaiva on bensan syötössä. Moottori on pakko saada
korjattua, koska se on olennainen osa Pikku-B:n kesälomaa!
Meillä on tänä vuonna hankittu uusi kumivene ja
perämoottorilla ajelu on hänelle tosi tärkeää! Olemme
menossa Helsinkiin, joten aamulla selvitellään
potentiaalista korjaamoa, johon pääsisimme ajamaan
veneellä, ja joka olisi järkevän matkan päässä.