Maanantai 5.7.2021 - Sommarötrrand - Jussarö (matkapäivä #11)
Maanantaina aamulla lähtö Sommaröstrandista kello 12.10,
määränpäänä Jussarö. Odottelimme noin 15 minuuttia pääsyä
Sommaröstrandin bensalaituriin. Lopulta edellinen tankkaaja
sai valmiiksi, ja me lähestyimme ihan hissukseen laituria,
kunnes TÖMPS. Köli otti pohjaan ja syvyysmittari näytti
yllättäen 1,5 metriä. Jaaha, että tämmönen bensalaituri.
Kelluimme matalan paikan yli, mutta siihen loppui halu päästä
kyseiseen laituriin. Jatkoimme siis matkaa. Pohjakosketuksesta
jää aina ikävä fiilis, vaikka me tulimme siihen todella hitaasti.
Jatkoimme siis matkaa kohti Jussaröä. Olemme olleet
Jussarössä edellisen kerran vuonna 2014, jolloin Solsidan
oli meillä ensimmäistä vuotta. Jussaröstä on jäänyt hyvä fiilis,
me tykkäsimme paikasta silloin tosi paljon. Lapset olivat silloin
innoissaan, koska saari oli niin jännittävä bunkkereineen
ja ammuttuine autiotaloineen.
Tästä voit lukea meidän edellisestä Jussarö vierailusta >
Jussaröön oli vain lyhyt matka, joten saavuimme sinne
kello 14.45. Paikka oli saanut uudet laiturit, jotka olivatkin
aivan erinomaisen hienot! Todella tukevat aisapaikat ja
päädyssä hienot aallonmurtajat. Unohdin ottaa yhtään
ainuttakaan kuvaa laiturista...
Syömisen jälkeen teimme saarikävelyn. Jussarön luonto on
upea! Metsät ovat todella rehevät ja maisemat erittäin kauniit.
Kävelimme saaren toiselle puolelle, jossa on Iron Beach,
musta hiekkaranta. Pikku-B halusi tietenkin sinne uimaan.
Patrikin edesmennyt isä on ollut joskus 60-luvulla
noin 20-vuotiaana kesätöissä Jussarön kaivoksilla ja
Maaritin edesmennyt isä on ollut Jussarössä armeija-aikana.
Saarella on todella mielenkiintoinen historia. Katseltavaa
löytyy paljon ja erityisesti lapsille jännittäviä juttuja, kuten
autioituneet aavemaiset talot ja pimeät jännittävät bunkkerit.
Kaivoskuilut ovat aikoinaan olleet kyllä aikamoiset!
Aika pelottavaa olisi olla 200 metriä maan alla.
Iron Beach - musta hiekkaranta on hieno!
Tiistai 6.7.2021 - Jussarö - Elisaari (matkapäivä #12)
Jussarössä mietimme, mihin suuntaan Solsidan seuraavaksi
jatkaa - länteen vai itään? Kyllä me sitten kuitenkin päätimme
lähteä itäänpäin, koska siellä emme ole vuosikausiin vierailleet.
Tuulet eivät ole oikein suotuisat sinne suuntaan, mutta tuulitiedot
muuttuvat päivittäin, eikä kovin montaa päivää eteenpäin voi
niihin luottaa.
Jussaröstä lähtö kello 12.00 - perillä Elisaaressa
(Barösund Inkoo) kello 15.15. Ensimmäisen tunnin
purjehdimme vastatuuleen, pääsemme juuri ja juuri etenemään
sivuvastaisella tuulella väylää pitkin ilman kryssimistä.
Yksi pieni hässäkkä syntyi, kun yritimme puristaa itsemme
alla näkyvän punaisen merkin oikealta puolelta... mutta vaikka
kuinka yritimme, niin vastatuuli teki tepposet ja jouduimme
tekemään pienen "hätäkäännöksen" moottoria apuna käyttäen.
Oho! :D
Elisaareen saavutaan kapeaa kaislikkoista ränniä pitkin.
Elisaari on maailman suojaisin satama, sinne ei mikään tuuli
puhalla mistään suunnasta. Sisäänajo kaislikkoon on hieman
arveluttava, onneksi meitä ennen meni purjevene ja seurasimme
sitä. Ränniä on ajettava hitaasti, koska syvyys on vähimmillään
noin 2,2 metriä.
Elisaaressakin oli hyvin tilaa, niin kuin tähän mennessä ihan
joka paikassa. Maarit kokeili uutta sukellluspukua ja pulahti
pikku-B:n kanssa uiskentelemaan.
Tämän loman ensimmäinen sade oli rankka ja lyhytkestoinen.
Ilma olikin todella painostava ja ukkonenhan se sitten tulikin
yllättäen päälle. Sadetta ei kuitenkaan kestänyt kuin pikku hetken.
Hauskaa oli, että naapuriveneestä löytyi pari kaveria,
joiden kanssa pikku-B ui ja suppaili koko illan.
Illan koiralenkillä tuli napattua valokuva, joka näyttää ihan
savannilta. Hieno usva oli laskeutunut maiseman ylle.
Keskiviikko 7.7.2021 - Elisaari - Porkkala Lähteelä (matkapäivä #13)
Elisaaresta lähtö aamupäivällä kello 12.30, perillä Porkkalan
Lähteelässä kello 16.15. Pääsimme purjehtimaan vain
noin 20 minuuttia, jonka jälkeen totesimme nopeudun
olemattomaksi. Matka oli lähes peilityyni, eikä tuullut lainkaan,
ei yhtään mistään suunnasta. Konehommia siis.
Ilma on todella kuuma ja helteinen, hiostava ja nihkeä.
Niin kuuma, että on melkein vaikea uskoa Suomen kesäksi.
Aurinko polttaa kuumasti. Tähän mennessä, kun lomaa on kulunut
kaksi viikkoa, olemme pukeutuneet vain hellevaatteisiin.
Takkia ei ole puettu päälle kertaakaan - saatika mitään
purjehdushousuja tai muita vermeitä, joita yleensä käytämme.
Poika on käyttänyt lähinnä uikkareita. Pyykkiäkään ei ole
juuri syntynyt, kun vaatteita ei paljon ole tarvittu.
Koira kärsii kuumuudesta paljon. Tässä kuvassa
Herttaa varjostetaan sateenvarjolla ja hänet on puettu
viilentävään foliotakkiin.
Aivan tyyntä - ei tuule lainkaan!
Illansuussa Lähteelään ilmestyy taas tuttu vene ja
Pikku-B on innoissaan! Tutut kaverit Elisaaresta saapuivat
myös Lähteelään, ja siitäkös Pikku-B on riemuissaan.
Pojat uivat, suppaavat ja hyppivät mereen koko illan.
Nyt kun meillä on mukana vain yksi lapsi, nämä
laiturikaverit ja -tuttavuudet ovat todella arvokkaita.
Näiden kavereiden kanssa sovitaan vielä tapaamisesta
Suomenlinnassa, jossa veljekset asuvat.
Patin keittiössä #venekokkaus
Solsidanissa syötiin kokin erikoinen, eli Club Sandwich
paistetulla halloumilla, kanttarelleilla ja pekonilla.
Perämoottori alkoi illalla nikotella ja lopulta se ei käynyt
enää ollenkaan. Alla kuva moottorista, kansikoppa avattuna.
Ilmeinen vaiva on bensan syötössä. Moottori on pakko saada
korjattua, koska se on olennainen osa Pikku-B:n kesälomaa!
Meillä on tänä vuonna hankittu uusi kumivene ja
perämoottorilla ajelu on hänelle tosi tärkeää! Olemme
menossa Helsinkiin, joten aamulla selvitellään
potentiaalista korjaamoa, johon pääsisimme ajamaan
veneellä, ja joka olisi järkevän matkan päässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti