Kyllä se nyt valitettavasti niin on, että tämän kauden purjehdukset lähestyvät loppuaan.
Viikonlopun kovat tuulet ovat laantuneet ja sunnuntaina aurinko paistaa siniseltä taivaalta.
Lähtö kello 13.00 Turun Pansion pienvenesatamasta ja kokka kohti Paraisten venekeskusta.
Vene siirretään Paraisille talvipaikalle.
Lähtö Pansiosta kohti Paraisia - lemmikkiapina roikkuu mastossa :) |
Meillä on tällä kertaa vain yksi lapsista mukana. Benjamin on käsipalloturnauksessa
Helsingissä ja Bettinalla kotona kaveri kylässä.
Edellisellä purjehduksellamme uskaltauduimme naapuriveneen ohjeen mukaan
oikaisemaan merkitsemätöntä reittiä Pansion sataman edustalla. Naapuriveneen
setä kertoi, että Pansion laivastoaseman alukset käyttävät tätä "oikopolkua", ohi
valtavan ison Kukkarokiven.
Oikotie lyhentää meidän matkaa kotisatamareitillä arviolta 15 minuuttia. Aikaisemmin
kiersimme aina kuuliaisesti virallista väylää pitkin.
Kukkarokivi, Pansion satamasta ulos johtava "oikotie". |
Ajamme koneella jonkin matkaa Airistolle ja Vepsän ohi, koska tuuli on aika vastainen.
Vepsän jälkeen nostamme kuitenkin purjeet ja pääsemme taas nauttimaan purjehduksesta.
Ihailemme kauniita purjeita vielä viimeistä kertaa tänä vuonna...
Purjeet ylös! |
Aina iloinen merimies! |
Aurinko paistaa koko matkan ihanasti. Melko lämmintäkin on, mutta minä olen
varustautunut kuin talveen. Matkalla napsimme vain voileipä-tyyppisiä eväitä ja
päätämme siirtää ruokailun kotiin.
Airistolla - kokka kohti Paraisia. |
Kiinnitymme Paraisten venekeskuksen aisapaikalle M. Pasilan ohjeiden mukaiseen paikkaan.
Altaassa on vielä todella paljon veneitä, vain muutamia on vasta nostettu. Monessa veneessä
puuhaillaan, siivoillaan ja irroitellaan purjeita.
Paraisten venekeskus. |
Kuivamuonaa löytyy vaikka kuukaudeksi... |
ja tyhjennämme kaapeista ruokatarvikkeet.
Ruokatarvikkeista täytyy sanoa, että meillä on edelleen niin isot kuivamuonavarastot,
että olisimme heti voineet heittää kuukauden mittaisen avomeripurjehduksen näillä ruuilla.
Riisiäkin löytyi monta pakettia...
Olemme kesän aikana käyneet liian ahkerasti kaupassa ja jättäneen säilykkeet, valmispastat
ym. käyttämättä. Ensi kesänä emme enää ota vasmisruokia mukaan, koska meidän perhe ei
niitä kuitenkaan syö. Meillä on oma kokki mukana, ja väitän että ruokamme on usein
ihan ravintolatasoa... :)
Veneeseen jää edelleen tavaraa ja siivottavaa, mutta emme jää sitä nyt tekemään.
Ennen talven tuloa on vielä monenlaista valmisteltavaa - imurointia, koneen huoltoa ym.
Lisäksi katoksen rakentaminen on ihan oma lukunsa. Emme ole sellaista ennen tehneet,
koska edellinen veneemme (troolari) oli talvisinkin vedessä.
Voi, niin se vain syksy tuli ja sama on pian meilläkin edessä. Tänä viikonloppuna lähdemme vielä merelleä, mutta se on sitten viimeinen. Sen jälkeen alkaa veneen tyhjennys ja siivous. Meidän talvisäilytys on oman veneseuran satamassa, joten siirtoon ei mene aikaa. Ihanaa tulevaa viikonloppua ja kauden odotusta teidän perheelle!
VastaaPoistaMoi Katinka,
PoistaKyllä kelien puolesta olisi voinut vielä mennä ainakin yhden viikonlopun, mutta nyt on niin paljon säätöä jo joka suuntaan (lasten harrastukset ym.), että ei enää ehdi. Mutta siellä veneessä riittää vielä aika kiitettävästi puuhaa, ennen kuin talvi voi tulla. Yllättävän paljon siellä on viisihenkisen perheen tavaroita... :) Sitten pohdiskelen tässä, pitäiskö kaikki nuo sohvien ja petien patjatkin tuoda kotiin talveksi, vai säilyvätkö siellä ihan hyvinä läpi talven (kunhan ei ole veneessä kosteutta)?
Blogiisi päädyin sattumalta, kun tutkin purjehdusteemaa. Ihania ja vauhdikkaita kuvia. Pienenä huomiona se, että onpas kompakti keittiö! Omassa blogissa kanssa kuvat kesän ekalta (ja vikalta) purjehdukselta: http://www.lily.fi/blogit/tervetuloa-suomeen/parasta-suomessa-meri-ja-purjehtiminen
VastaaPoistaMoi Anita, kiitos viestistäsi. Kävin katsomassa kivaa blogiasi, mielenkiintoinen aihe, tuo maahanmuutto :) Olen täsmälleen samaa mieltä, että parasta täällä on purjehtiminen. Erityisesti Turun ja Ahvenanmaan saaristo on ihan omaa luokkaansa - mitään vastaavaa ei löydy mistään maailmasta. Nyt yritän jotenkin selvitä puolivuotta ilman tätä upeaa harrastusta... Terveisin Maarit
Poista