Juhannus - sadetta ja aurinkoa - jännittävä loppuhuipennus

Perjantai 19.6.2015 - Juhannusaatto (matkapäivä 1 / 43)

Vettä sataa koko päivä. Olemme tehneet suuren pakkaus-urakan, sillä juhannuksesta
alkaa kuuden viikon purjehdusloma! Ihanaa ja upeaa... kuusi viikkoa ilman aikataulua!
Löyhä suunnitelma on olemassa, eli muutamia paikkoja joihin poiketaan:
Helsingholm - Kasnäs (lapset tahtovat kylpylään) - Taalintehdas - Örö - Jurmo - Aspö - Utö -
Kökar - Maarianhamina - Eckerö - ja siitä Ruotsin puolelle, ainakin Tukholmaan.
Meillä ei ole aikataulua, kuusi viikoa aikaa toteuttaa asioita siinä järjestyksessä,
kun tuuli sen mahdollistaa.

Juhannuksenvietto on jäänyt pakostakin nyt taka-alalle, koska työkiireet jatkuvat myöhään
torstai-iltaan saakka, joten perjantaina joudumme vielä tekemään ruokaostoksia ym.
asioita. Meiltä puuttuu edelleen isopurje mastosta, joten puksutamme koneella Rymättylään
mökkirantaan (Markeluodon saarelle), jonne saavumme vasta kello 21 pintaan.

Jäämme ankkuriin lahteen. Maarit ei suostu enää kiinnittymään poijuun, joka on liian
lähellä rantaa (asennusvirhe), sillä viimeksi (2014 kesällä) saimme pohjakosketuksen.

Sauna lämpiämään ja paljon muuta ei enää illalla ehditä tekemään.

Rannalta, saunan edestä, löytyi huonokuntoinen
kanadanhanhi, joka teki kuolemaa. Lintu pystyy kävelemään vaivalloisesti noin metrin kerrallaan ja nuokkuu pää riipuksissa.
Linnun hyväksi ei voida tehdä mitään, joten
päätämme jättää sen ihan omaan rauhaansa,
ja toivomme että noutaja tulee pian.
Tämä hanhiraukka ei ole kovin toivottu
kakka-vieras mökkirannassa, mutta nyt
on jotenkin surullista katsoa, kun lintu
on huonossa hapessa.

Ankkurissa kun olemme, siirrymme rantaan kumijollalla, sekä mökillä olevalla isommalla
soutuveneellä. Lapset soutavat innokkaasti edestakaisin rantaan ja veneelle.

Meillä on mukana kaksi kauko-ohjattavaa venettä, jotka juuri lähtiessä ostettiin kesäleluiksi.
Ajelukierrokset vielä niiden kanssa, ennen nukkumista.

Lauantai 20.6.2015 - Juhannuspäivä mökkirannassa (matkapäivä 2)

Nukumme pitään (Maarit & lapset).
Aamupäivällä sää oli selkeä, mutta puolenpäivän

Isopurjeen vaihto.

pintaan sade alkaa ja sadetta jatkuukin sitten
ihan koko päivän, kello 20 saakka.

Ennen sateen alkamista Pati ja Benjamin
vaihtavat isopurjeen. Olemme kaivaneet esille
etuboksin purjepussista Bavarian alkuperäisen
purjeen ja se laitamme nyt paikoilleen,
jospa purjeen rullautumisongelmat loppuisivat.
Purje istuu todella hyvin paikoilleen ja rullautuu
erittäin kauniisti ja sileästi sisään.
Alkuperäisen purjeen koko on sopivampi,
se toinen meidän käyttämä purje on noin
20-30 cm korkeampi, ja se on aiheuttanut
ongelmia.

Välillä sade on aika vähäistä, joten lapset rantautuvat ajelemaan kauko-ohjattavilla
veneillä. Ja vaatteita kastuu. Olemme olleet matkassa vasta vuorokauden ja Bastianin (5v)
mukana olevista collegepöksyistä on jo 90 % kastuneet. Vene on ripustettu täyteen kuivattavia
vaatteita, sukkia, takkeja jne.

Sadepäivän puuhaa.

Lounaaksi syömme herkullista paistettua lohta ja uusia perunoita.
Sade ropisee kodikkaasti kattoon. Lojumme sohvilla ja pelaamme välillä korttia.

Vasta illalla, sateen loputtua, pääsemme ulos koko porukka. Heikkokuntoinen kanadanhanhi
oli kuollut yöllä. Kannamme sen sanomalehtien kanssa syvälle metsään.

Kaivamme esiin mökin takaa optimistijollan ja Benjamin ottaa sen kanssa pienen
purjehduksen lahden ympäri. Tuuli on ihan olematon, joten jollan kanssa ei kovin huimiin
vauhteihin päästä. Bastian uhkuu itseluottamusta ja haluaisi lähteä myös yksin purjehtimaan.
Benjamin ottaa hänet kyytiin ja innokas pikkuveli saa ohjata peräsimestä.

Kauko-ohjattavat veneet ovat suosittuja. Päristelemme niiden kanssa aina, kun akut
saadaan ladattua täyteen. Kolme lasta + kaksi venettä = pientä käsirysyä ajeluvuoroista... :)

Valvomme taas myöhään, koko porukka.

Päivän menetys:

R.I.P.

Maaritille tärkeän perunankuorimakoneen
kampi menetettiin...
Se putosi vahingossa mereen. Harmittaa tosi paljon,
sillä ilman veiviä, koneella ei ole mitään virkaa.

Uudet perunat on koko porukan herkkua,
mutta isolle perheelle niiden raaputtamisessa vierähtää aina tovi (ja lisäksi syntyy tappelu,
kuka kuorii ja kuka ei-kuori ja kuinka monta
perunaa kukin kuorii...).
Perunankuorimakone on palvellut uskollisesti.

Julkaisen masiinasta vielä viimeisen
jäähyväiskuvan.












Sunnuntai 21.6.2015 (matkapäivä 3) - Mökkirannasta Maisaareen

Nukumme pitkään (siis Maarit & lapset). Aurinko paistaa täydeltä terältä - upea ilma!
Aamupalaa kannella! Ulkona syöminen on kesän huippuhetkiä!



Koska on täysin tuuletonta ja aurinkoista, päätämme nauttia auringopaisteesta vielä
mökkilahdessa jonkin aikaa.

Välillä ajelemme taas kauko-ohjattavilla veneillä ja lapset soutelevat rannassa edestakaisin.
Lounaaksi syömme tortilloja.

Maarit ja Benjamin paikkaavat kumiveneen vuotavaa etukulmaa.
Vaikka kulmaan tehdään suuri paikka, ilmaa pihisee edelleen paikka-alueen reunasta...
Kumpparia täytyy pumpata pari kertaa päivässä, ja näyttää siltä että sitä on jatkettava.

APUA - Ankkuri liiraa ja vene karkaa!

Iltapäivällä keräsimme leiriä kasaan rannalla ja kuskasimme tavaroita veneelle - kun Benjamin
huomaa, että vene on siirtynyt huomattavan matkan kauemmas ankkuripaikasta.
Ja todellakin! Ankkuri on pettänyt ja vene ajelehtii kauemmas, ihan silmin nähden.
Veneessä on perheen pienimmät lapset kahdestaan. Patrik on saunassa.
Maarit ja Benjamin ryntäävät kumijollaan ja soutavat täyttä vauhtia kiinni venettä, jota tuuli
kuljettaa koko ajan karkuun. Ihan uskomaton juttu, mutta ankkuri alkoi yht´äkkiä liiraamaan,
siinä silmiemme edessä vene lähti yksikseen ajelehtimaan toiselle puolelle lahtea.
Onneksi tuuli oli melko heikkoa ja saavutimme veneen. Kädet tärisee, sydän hakkaa...
nopeasti kone käyntiin, ankkuri ylös ja u-käännös takaisin lahden keskelle. Patrik soudettiin
vielä mökkirannasta mukaan ja matka jatkui kohti seuraavaa seikkailua :)

Veneillessä aina välillä sattuu jännittäviä tilanteita. Meille on vuosien varrella tapahtunut
kaikkea mahdollista...
Onneksi saimme tämän tilanteen pelastettua, ennen kuin vene olisi karahtanut vastarannalle.
Siinä ei enää montaa minuuttia olisi kulunut, mutta ihmettelen vieläkin ankkuria, miten  näin voi käydä! Bavarian alkuperäinen ankkuri ei kai ole muodoltaan kaikkein luotettavin.
Meillä on toinenkin ankkuri (bruce), jota käytämme veneen takapäässä. Bruce-ankkuri
ei ole kokemuksemme mukaan koskaan liirannut. Paitsi kerran troolarilla ollessamme,
kun olimme ankkuroineen kalliopohjaan ja tuuli kääntyi yöllä puhaltamaan suoraan
ankkuripaikkaamme. Mutta se on sitten ihan toinen tarina.

Maisaaren frisbeegolf-rata.

Saavuimme Maisaareen alkuillasta, kello 18 pintaan. Pelasimme lasten kanssa frisbee-golfia
yhden kierroksen ja nautimme ihanasta auringonpaisteesta ja lämmöstä!
Maanantaina matka jatkuu...