Lomavko 3/2020: Maarianhamina - Eckerö - Havsvidden - Vargata

3. LOMAVIIKKO (5.7. - 10.7.2020)

Reitti kulki seuraavasti:
Maarianhamina Länsisatama - Eckerö Käringsund - Havsvidden - Vargata Vårdö

Sunnuntai 5.7. Maarianhamina - Eckerö Käringsund (matkapäivä #17)

Napakka tuuli ja pääsimme hyvää vauhtia sivumyötäisellä / ja takatuulella & virsikirjalla.
Maanantaille on luvattu erittäin kovaa tuulta, jopa myrskyä, eli sunnuntaina on siirryttävä 
eteenpäin Eckeröön, josta sitten myöhemmin on tarkoitus jatkaa Pohjoista reittiä Ahvenanmaan
ympäri. Kova tuuli alkoi jo sunnuntaina, pääsimme kuitenkin hyvin rantautumaan,
koska laiturissa oli reilusti tilaa.

Eckerössä oli vain kourallinen veneitä, vaikka yleensä heinäkuun alussa paikka on ihan täynnä.
Myrsky oli tulossa seuraavaksi päiväksi ja kaikki paikalla olevat veneet varustautuivat siihen
erilaisilla köysivirityksillä.

Eckerössä vietimme sunnuntai-illasta 5.7. - keskiviikko aamuun 8.7.2020 
* kaksi kokonaista rantapäivää, maanantai ja tiistai





Pääsimme hyvää vauhtia Maarianhaminasta Eckeröön, taisi olla tämän välimatkan
aikaennätys 3,5 tuntia.  Tuuli oli aika napakka, mutta onneksi myötäinen.











Eckerön Kärinsundissa veneitä oli paikalla vain kourallinen, mikä poikkeaa normaalista
heinäkuusta, kun satama on yleensä varsin suosittu. Ruotsalaisten veneilijöiden puuttuminen
koskettaa nyt erityisesti Ahvenanmaan matkailuyrittäjiä. 

Odottelimme seuraavan päivän myrskytuulta saapuvaksi ja kävimme vähän fiilistelemässä
nousevaa tuulta ulkoreunan kalliolla. Siellä vesi alkoikin jo pärskyä korkealle kalliolle.



Meidän kolmen hengen miehistö iltakävelyllä.



Satamassa näytti vielä rauhalliselta, myrskytuulet olivat vasta tuloillaan.



Tässä kuvassa tuuli alkoi vasta nousta. Me kiinnitimme myrskypäivää varten kolme peräpoijua ja
sivulta vielä köydet laiturille. Poijut ovat vielä pinnalla, pahimmassa tuulessa ei poijuista näkynyt
mitään, vaan ne olivat upoksissa kovasta vedosta. Myrskypäivän lukemat olivat 17 - 20 m/s.
Tuuli muutti lopulta vähän suuntaa ja puhalsi aika ikävästi satamaan.









Hankalissa paikoissa tai tilanteissa (sekä sateessa) Hertta-koira nostetaan veneestä rantaan
omassa kassissa. Kun kassin laittaa maahan ja sanoo hänelle: "mene kassiin", hän pomppaa
iloisesti istumaan omaan kassiinsa. Siinä on turvallista nostaa hänet veneestä laiturille ja takaisin.
Takaisin päin tultaessa ei tarvitse ottaa märkää ja likaista koiraa kainaloon







Myrskypäivänä köllöttelimme veneessä lukemassa ja katselemassa Netflix-sarjoja. Pikku-B lähti 
kaverien mökille vierailulle ja me herkuttelimme rannan ravintolassa.

Kun olemme reissussa näin pitkään, kuusi viikkoa, ei haittaa yhtään vaikka välillä on laituripäiviä.
Ne on ihan kivoja, kun saa "hyvällä omallatunnolla" maata sisällä sohvalla koko päivän, tekemättä
mitään. 








Toisena laituripäivänä myrsky oli laantunut ja me menimme koko porukalla tapaamaan
ystäviämme Mattssoneita (ja pikkupoika-katrasta) heidän mökilleen.



Pikku-B rakastui Salli-koiraan - rakkaus oli molemminpuoleista. Ihana Salli oli hylätty koira,
jolle ystävämme oli antanut uuden kodin. Salli oli todella hellyydenkipeä ja otti nyt kaikki
huonot kokemukset korkojen kanssa takaisin.







Perinteinen perhekuva-poseeraus Eckerön rantakalliolla, ankkurin päällä. Tämä samanlainen kuva
on otettu meistä joka vuosi, mutta nyt kaksi miehistön jäsentä puuttuu.



Myrskypäivänä näimme ulapalla kelluvan ajopuun, seurasimme sen ajelehtimista eteenpäin
aallokossa (se oli Pikku-B:n mielestä erityisen jännittävää). Arvelimme ajopuun päätyvän 
Käringsundin sataman lahteen ja niinhän se sinne sitten oli saapunutkin. Myrskypäivän
jälkeisenä päivänä ajelimme kumiveneellä lahden ympäri, ja siellähän se iso, myrskyssä
poukkoillut ajopuu köllötti kalliolla.
Ei olisi kovin mukavaa osua veneellä tällaiseen pötkylään. Moottoriveneen potkurille
voisi käydä huonosti.






Myrskyn jälkeen ilma kirkastui ja tuli upea aurinkoinen sää!



Olimme hankkineet Maarianhaminasta ison puhellettavan donitsin, jota piti vetää kumiveneen
perässä. Siitä ei tullut mitään, donitsi kynti merta eikä kulkenut lainkaan, niin kuin oli tarkoitus.
Kokeilimme sitten laittaa sup-laudan kumiveneen perään. Siitä saatiinkin mukava leikki,
Maarit ajoi kumivenettä lahden ympäri ja Pikku-B surffasi suppilaudalla.






Keskiviikko 8.7. (matkapäivä #20), Eckerö - Havsvidden

*Havsviddenillä vietimme yhden kokonaisen rantapäivän torstaina 9.7., 
kovan pohjoisenpuoleisen tuulen vuoksi.



Matka Eckeröstä Havsviddeniin taittui taas mukavassa myötätuulessa. Tänä kesänä olemme erityisesti
pyrkineet liikkumaan myötäisessä ja sinne suuntaan, kun tuulet on meitä vienyt. 
Vastatuuleen "väkisin" puskeminen on onneksi jäänyt nyt vähemmälle.










Perillä Havsviddenissä. Me saimme käytännössä viimeisen tai ainakin melkein viimeisen paikan
satamasta. Kyllä jännitti, että mahdutaanko sinne vai ei. Matkalta soitettiin ja sanottiin vapaita
paikkoja olevan kolme. Meidän kanssa yhtä aikaa sitten tulikin sitten ne kaksi muuta ja paikat
olivat siinä. Osa paikoista olisi ollut ennakkovarattavissa docspotin kautta, mutta emme olleet
tehneet varausta. Jatkossa jos Havsviddeniin ollaan tulossa, teemme varauksen.

Varauksissa vaan on se ongelma, että purjehtiessa sitä ei välttämättä aina etukäteen tiedä
tarkkaa päivää, milloin ollaan missäkin. Hyvin harvoin me varaamme mitään etukäteen.
Aina ollaan kuitenkin rantaan päästy.




Pikku-B halusi heti pulikoimaan uimahalliin. Vesi oli altaassa kuitenkin niin kylmää, että me aikuiset
emme sinne pystyneet menemään.



Alunperin meidän oli tarkoitus viipyä Havsviddenillä vain yhden yön, mutta seuraavana päivänä
nousi varsin kovat pohjoistuuli. Päätimme viisaammaksi viettää tuulipäivän sataman suojassa ja 
jatkaa matkaa vasta seuraavana päivänä. Havsviddenin satamaan/satamasta ajo on jonkin verran 
haastavaa kovalla tuulella. Ihan hyvä päätös, nautiskelimme kaikessa rauhassa upeista näkymistä,
hienosta auringonlaskusta ja maisemista.






Pati valmisti laivaherkkuja: Köyhiä ritareita
Pullapitkon viipaleita uitetaan muna+kerma+maitoseoksessa, jossa mausteena kanelia,
kaardemummaa, vaniljasokeria. Paistetaan pannulla. Nautitaan hillon ja kermavaahdon kera.
Koko perheen suosikki. Varo övereitä!



Havsviddenin auringonlaskut, ihan käsittämättömän upeat maisemat ja näkymät!











Laituripäivänä pesimme lakanat ja vähän muutakin pyykkiä.



Perjantai 10.7.2020 (matkapäivä #22), Havsvidden - Vårdö Vargata

Heikossa myötätuulessa jatkoimme perjantaina matkaa Havsviddeniltä eteenpäin. 
Alkumatkaa yritimme purjehtia, mutta tuulen totaalisesti lopahtaessa taitoimme matkaa
konevoimalla.

Seuraava kohde oli meille täysin uusi tuttavuus, Vargata Vårdö.

Satama on täysin uudistunut ja tälle kaudelle rantaan oli rakennettu ihan uusi palvelurakennus.
Sataman kohennus on tehty kylätoimikunnan toimesta vapaaehtoisin voimin.

Palvelurakennuksessa on todella siistit suihkut ja wc:t. Laiturilla sähköt ja vesi, poijukiinnitys. Maksuttomasti saa lainata polkupyöriä, jolla pääsee kyläkauppaan (matkaa noin 1,5 km),
erinomainen kauppa hyvällä valikoimalla. Idyllinen polkumatka.
Juuri avattu kahvila/ravintola, hyvät kohtuuhintaiset annokset (mm uuniperunaa, hampurilaisia ym). Ravintolayrittäjänä Pub Niska Maarianhamina. Lapsille oli pieni uimaranta ja isommat lapset
tykkää hyppytornista. Me olimme palvelurakennuksen edessä ja siinä syvyys noin 3 metriä,
hyppytornin lähellä olevalla laituriosuudella 1,4 - 1,8 m. 
Ja eikä siinä vielä kaikki, ilta-aurinko paistaa suoraan satamaan!
Meillä ei ollut mitään odotuksia paikasta, yllätti todella positiivisesti!



Heti saavuttuamme olimme taas niin nälkäisiä, että suunta oli välittömästi rannan ravintolaan.
Maarit tilasi uuniperunan katkaraputäytteellä ja se oli erinomainen


Seuraavaksi lainasimme sataman polkupyörät ja pyöräilimme kauppaan. Matkaa oli tosiaan vain
noin 1,5 km. Upea aurinkoinen ilma ja lämmintä oli! Pyöräilymatka oli idyllinen. Matkalla oli
mm. valtavia kirsikkapuu viljelmiä, jotka näyttivät mielenkiintoiselta.




Paikalliselle K-Marketille isot pisteet myös. Usein saaristokaupat voivat olla varsin "huonoja",
mutta tämä kauppa teki poikkeuksen! Todella hyvä ja laaja valikoima. Hyllyt täynnä vaikka mitä!



Ulkona oli "nähtävyys" - kivikautinen puhelinkoppi.
"Siis mikä tämä on? Ette oo tosissaan? Siis että täällä kopissa piti seistä puhumassa... OMG"



Kirsikkapuu-viljelmät (kuva ei anna oikeutta), mutta ne olivat hienot. Puut olivat
hienossa rivissä ja rivistön päädyssä oli kukkapensaita houkuttelemassa pölyttäjiä.



Rannasta sai lainata ilmaiseksi polkupyörät, joissa takana oli kärry ostoksille. 
Meillä kassin lisäksi kärryssä istui pikkupoika :D



Vargatassa oli yllin kyllin tilaa. Vain muutama vene oli löytänyt tämän kivan, idyllisen kohteen.


Ihan upo uudet palvelurakennukset, joissa siistit ja hienot suihkut + wc-tilat.


Hyppytorni oli pojan mieleen... :D
Satamayrittäjälle muuten tällainen hyppytorni on melko edullinen investointi, joka voi toimia
lapsiperheiden vetonaulana, kun lapsilta kysytään "mihin mennään..."



Ravintolan terassilla kokki paistoi hampurilaisia.

















Ei kommentteja:

Lähetä kommentti