Tällä viikolla reittimme kulki:
Vargata Vårdö - Maarianhamina Itäsatama - Sottunga - Kökar Sandvik - Utö - Jurmo
Lauantai 11.7.2020, Vargata - Maarianhaminan Itäsatama (matkapäivä #23)
*sunnuntaina 12.7.2020 vietimme Maarianhaminassa laituripäivää
Sivuvastainen hyvä tuuli ja kiva purjehduspäivä Vårdöstä kohti Maarianhaminaa. Pidimme
sormia ja varpaita ristissä, jotta ehtisimme taas (tänä kesänä jo toistamiseen) Lemströmin
kanvaan tasatunniksi, jotta pääsemme nostosillasta sujuvasti läpi.
Kyllä meni jännittäväksi, koska me olimme kanavan aukolla tasan kello 15:01, juuri täsmälleen
samana hetkenä kuin kanava aukesi. Huh, huh... myöhästyminen olisi tarkoittanut tunnin
odottelua.
Kiinnittyminen Maarianhaminaan Itäsatamaan satama-altaaseen. Täytyy muuten ihmetellä,
miten kapeita Itäsataman tolpanvälit ovat. Me emme meinaa mahtua kuin muutamaan väliin.
Onneksi löytyi yksi riittävän leveä vapaa paikka, johon pujahdamme.
Miehistöllä taas kiljuva nälkä. Kuten aina, kun saavumme kohteeseen.
Ruokaa pitäisi saada heti! Viikkoa aikaisemmin olimme jo maistelleet "me gusta food trackin"
halloumi-hampurilaista ja todenneet sen erinomaiseksi. Siispä suuntaamme taas uudelleen
vaalensinisen söpöläisen luokse syömään.
Ihan sattumalta tapaamme keskustassa ystävämme, s/y Divinan miehistön!
Ja siellähän oli Pikku-B:n kaveri, josta kertakaikkiaan riemu repesi. Nyt olisi kaveriseuraa
ainakin hetkeksi! Kaveri kutsuttiin meidän veneeseen yökylään ja vastavuoroisesti Pikku-B
pääsi heidän mukana uimaan.
ainakin hetkeksi! Kaveri kutsuttiin meidän veneeseen yökylään ja vastavuoroisesti Pikku-B
pääsi heidän mukana uimaan.
Maarianhaminan kävelykatu iltasella. Pikkukaupat sulkeutuvat melko aikaisin (arkisin klo 17) ja
lauantaisinkin ovat auki vain muutaman tunnin. Sunnuntaina pääosa pikkukaupoista on kokonaan
kiinni. Näin yrittäjänä täytyy kyllä ihmetellä näitä aukioloaikoja sesonkiaikana. Heinäkuussa kun
asiakkaita on, niin jotenkin näkisin että putiikit olisivat auki viikonloppuisin?
Iltakävelyllä kävimme myös katsomassa aivan valtavaa huvijahtia, joka oli Itäsataman
laiturin ulkoreunassa. Delta 88. Todella moderni muotoilu ja hieno!! Huh Huh, aikamoisen suuri.
Meidän biminissä on led-valot, jotka valaisevat kivasti pimenevissä illoissa. Nyt heinäkuussa
näillä valoilla ei ole vielä niin paljon merkitystä, mutta elokuun pimeinä iltoine ne varmasti
tuottavat iloa. Led-lamppujen johdot on ommeltu biminin sisään kujiin (valot irroitetaan
talveksi, kun bimini otetaan pois). Biminin ja led-valot on toteuttanut MP-venekuomu, Rusko.
koska tänä kesänä tämä on jo kolmas ajelu kanavan ja nostosillan läpi. Nyt matkalla Sottungaan.
Tällä kertaa saimme odotella parikymmentä minuuttia kanavan avautumista.
Sottungaan matkalla tuuli heikkeni niin, että päätimme ottaa purjeet alas. Melkein heti sen
jälkeen alkoikin todella kova rankkasade. Näkyvyys meni todella huonoksi. Kun tuuli oli
heikko, nostimme biminin ylös, joka suojasi meitä ihan pahimmalta kaatosateelta.
Vettä tuli aivan taivaan täydeltä, harvoin olemme näin kovaa sadetta nähneet.
Sadekuuro meni ohi aika nopeasti, tuulikin palasi takaisin ja saimme purjeet taas nostettua.
Sateen loputtua saimme kolmannen miehistön jäsenen sitlootaan. Siinä he olivat yhdessä koiran
kanssa, molemmat kääriytyneenä fleece-peittoon.
Hertta-koirahan rakastaa tätä fleecepeittoon kapalointia (kuulostaa oudolta). Hän nukkuu ulkotilassa
tosi mielellään lämpimän peiton sisällä. Joskus näkyy vain pieni musta kuononpää, kun koko
koira on pakkauksessa.
Matkalla tutkimme Ahvenanmaan satamakirjaa ja pohdimme seuraavia paikkoja ja tutkimme tulevaa
tuulen suuntaa. Suositulla laivaväylällä oli paikoittain ruuhkaa ja isoja laivoja meni ja tuli molempiin suuntiin.
Perillä Sottungassa, aurinko paistoi ja ilma oli täysin kirkastunut. Hieno ilta tuli, vaikka päivän
rankkasateessa ei olisi uskonut. Sottungassa oli uusi vieraslaituri, mutta me otimme paikan
ravintolan edestä. Siinä on myös muutamia poijupaikkoja. Vieraslaituri vaikutti aika täydeltä.
Ja taas suuntasimme nälkäisinä ravintolaan. Sottunga on kuuluisa wienerleikkeistään, jota Pati
halusi tietysti maistaa.
Tänä kesänä olemme syöneet paljon paikallisissa ravintoloissa. Tietysti se on tärkeää ihan
paikallisen yrittäjyyden kannustamisessa, mutta meille se on ollut helppoa/nopeaa ruokaa :D
Me nukumme aamulla pitkään ja yleensä lähdemme laiturista vasta viimeisenä veneenä.
Se tarkoittaa sitä, että saavumme perille melko myöhään ja miehistöllä on jo siinä vaiheessa
päivää kiljuva nälkä ja ruokaa pitäisi jostain loihtia heti.
Sottungan rannassa kävi kova kuhina ja ravintolassa näytti asiakkaita riittävän. Hieno juttu!
Sottunga on ollut meille yleensä vain nopea ohikulkupaikka, matkalla "johonkin muualle",
emmekä ole oikein tutkineet paikkaa sen tarkemmin.
Jo vuosia sitten, saavuimme taas kerran Sottungaan joskus kello 23 jälkeen ja lähdimme
jatkamaan matkaa aamulla 8 aikaan. Kukaan lapsista ei käynyt maissa, eikä edes tiennyt meidän pysähdyksestä, he nukkuivat kun tulimme ja he nukkuivat edelleen kun lähdimme.
Nyt Sottungaan oli ilmestynyt uusi palvelurakennus, jossa suihkut, wc-tilat ja sauna.
Vieraslaituri poijuineen on erittäin tukeva ja hyvä. Polttoainelaituri on vähän sivummalla.
Ravintolan puoleisesta laiturin päästä löytyi hyppytorni, joka oli jälleen kerran Pikku-B:n mieleen.
Rannassa oli pieniä myyntikojuja, joissa myytiin erinomaista leipää, ostimme saaristolaislimppua
sekä vaalea leipää.
Sottungan uusi palvelurakennus.
Seuraava kohteemme oli Utö. Kökarista sinne matkaa ei ole paljon, tuuli oli ihan nollissa ja
ajelimme matkan koneella. Tämä iso väylä on tosi suosittu, sillä liikennettä ja kanssaveneilijöitä
oli paljon.
Lopuksi reunaan tunki vielä yksi pienehkö moottorivene. Kolmen venekunnan miehistö
kulki meidän kannen kautta maihin, koska heidän keulat eivät yltäneet rantaan.
Sesonkiaikana, kun on paljon painetta ja porukkaa, niin juuri tämänkaltaista luovuutta
pitäisikin olla! Ruotsissa veneitä pakataan monta päällekkäin, ja kuljetaan rantaan muiden
veneiden kautta. Se on ihan normaalia toimintaa, eikä ole mikään ongelma, vaikka
alimmainen vene lähtisi aamulla 7 aikaan.
Köysihässäkkää ja luovaa kiinnittymistä Utössä.
Utön hotellin laituri.
Perjantai 17.7.2020, Utö - Jurmo (matkapäivä #29)
Jurmon luonto on erikoinen, karu ja kaunis.
Jurmossa lounaaksi uusia perunoita ja tuoretta savustettua lohta.
Illalla pyöräilimme Jopoilla katsomaan alpakoita ja Jurmon kirkkoa.
Haluatko lukea lisää?
Lue tästä edellisen viikon (vko 3) tapahtumat >>
Lue tästä seuraavan viikon (vko 5) tapahtumat >>
Sateen loputtua saimme kolmannen miehistön jäsenen sitlootaan. Siinä he olivat yhdessä koiran
kanssa, molemmat kääriytyneenä fleece-peittoon.
Hertta-koirahan rakastaa tätä fleecepeittoon kapalointia (kuulostaa oudolta). Hän nukkuu ulkotilassa
tosi mielellään lämpimän peiton sisällä. Joskus näkyy vain pieni musta kuononpää, kun koko
koira on pakkauksessa.
Matkalla tutkimme Ahvenanmaan satamakirjaa ja pohdimme seuraavia paikkoja ja tutkimme tulevaa
tuulen suuntaa. Suositulla laivaväylällä oli paikoittain ruuhkaa ja isoja laivoja meni ja tuli molempiin suuntiin.
Perillä Sottungassa, aurinko paistoi ja ilma oli täysin kirkastunut. Hieno ilta tuli, vaikka päivän
rankkasateessa ei olisi uskonut. Sottungassa oli uusi vieraslaituri, mutta me otimme paikan
ravintolan edestä. Siinä on myös muutamia poijupaikkoja. Vieraslaituri vaikutti aika täydeltä.
Ja taas suuntasimme nälkäisinä ravintolaan. Sottunga on kuuluisa wienerleikkeistään, jota Pati
halusi tietysti maistaa.
Tänä kesänä olemme syöneet paljon paikallisissa ravintoloissa. Tietysti se on tärkeää ihan
paikallisen yrittäjyyden kannustamisessa, mutta meille se on ollut helppoa/nopeaa ruokaa :D
Me nukumme aamulla pitkään ja yleensä lähdemme laiturista vasta viimeisenä veneenä.
Se tarkoittaa sitä, että saavumme perille melko myöhään ja miehistöllä on jo siinä vaiheessa
päivää kiljuva nälkä ja ruokaa pitäisi jostain loihtia heti.
Sottungan rannassa kävi kova kuhina ja ravintolassa näytti asiakkaita riittävän. Hieno juttu!
Sottunga on ollut meille yleensä vain nopea ohikulkupaikka, matkalla "johonkin muualle",
emmekä ole oikein tutkineet paikkaa sen tarkemmin.
Jo vuosia sitten, saavuimme taas kerran Sottungaan joskus kello 23 jälkeen ja lähdimme
jatkamaan matkaa aamulla 8 aikaan. Kukaan lapsista ei käynyt maissa, eikä edes tiennyt meidän pysähdyksestä, he nukkuivat kun tulimme ja he nukkuivat edelleen kun lähdimme.
Nyt Sottungaan oli ilmestynyt uusi palvelurakennus, jossa suihkut, wc-tilat ja sauna.
Vieraslaituri poijuineen on erittäin tukeva ja hyvä. Polttoainelaituri on vähän sivummalla.
Ravintolan puoleisesta laiturin päästä löytyi hyppytorni, joka oli jälleen kerran Pikku-B:n mieleen.
Rannassa oli pieniä myyntikojuja, joissa myytiin erinomaista leipää, ostimme saaristolaislimppua
sekä vaalea leipää.
Sottungan uusi palvelurakennus.
Ravintolan laituri, jossa me olimme, on myös ihan sallittu yöpymiseen. Ravintolan edessä oli
poijuja vain muutama, mutta syvyys riittää hyvin.
Sottunga saa meiltä kokonaisuutena hyvät pisteet, kun katsoimme tällä kertaa paikkaa
vähän uusin silmin.
poijuja vain muutama, mutta syvyys riittää hyvin.
Sottunga saa meiltä kokonaisuutena hyvät pisteet, kun katsoimme tällä kertaa paikkaa
vähän uusin silmin.
Tiistai 14.7.2020, Sottunga - Kökar (matkapäivä #26)
*keskiviikkona 15.7.2020 vietimme laituripäivää Kökarissa
Sottungasta oli tarkoitus jatkaa matkaa Kökarin Sandvikiin. Tuulta ei ollut käytännössä lainkaan,
joten koko matka tehtiin koneella. Kökar oli täynnä, mutta saimme kuitenkin ujutettua itsemme
laiturin hiekkarannanpuoleiselle reunalle.
joten koko matka tehtiin koneella. Kökar oli täynnä, mutta saimme kuitenkin ujutettua itsemme
laiturin hiekkarannanpuoleiselle reunalle.
Kökar on ollut aina meidän suosikki, olemme tainneet käydä täällä joka ikinen kesä, vuodesta
2006 alkaen. Silloin meidän "veneilyura alkoi", ensin seitsemän vuotta Troolari Havanna II:lla
ja nyttemmin Solsidanilla.
Kökar Sandvikin laiturin poijuista joudumme valitettavasti antamaan erittäin heikot pisteet.
Poijut olivat käsittämättömän huonossa kunnossa. Poijut olivat huonoja (kohta hajoamassa) ja
ne olivat selvästi liukuneet, koska olivat ihan oudoissa paikoissa. Välistä puuttui poijuja kokonaan
ja pari rikkinäistä oli nostettu laiturille (todennäköisesti ketjuja on katkennut kovissa tuulissa).
Ahvenanmaan satamien laitureita on uusittu nyt monissa kohteissa, joissa mekin olemme
käyneet. Kökarin kannattaa olla myös samalla EU:n rahoitusluukulla hereillä ja tehdä puitteisiin
2006 alkaen. Silloin meidän "veneilyura alkoi", ensin seitsemän vuotta Troolari Havanna II:lla
ja nyttemmin Solsidanilla.
Kökar Sandvikin laiturin poijuista joudumme valitettavasti antamaan erittäin heikot pisteet.
Poijut olivat käsittämättömän huonossa kunnossa. Poijut olivat huonoja (kohta hajoamassa) ja
ne olivat selvästi liukuneet, koska olivat ihan oudoissa paikoissa. Välistä puuttui poijuja kokonaan
ja pari rikkinäistä oli nostettu laiturille (todennäköisesti ketjuja on katkennut kovissa tuulissa).
Ahvenanmaan satamien laitureita on uusittu nyt monissa kohteissa, joissa mekin olemme
käyneet. Kökarin kannattaa olla myös samalla EU:n rahoitusluukulla hereillä ja tehdä puitteisiin
pientä parannusta, koska satama on todella kiva.
Teimme kävelyretken kirkolle, jonka kappelirakennuksessa on museo. Kökar on historiallinen
paikka, josta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista!
paikka, josta löytyy vaikka mitä mielenkiintoista!
Kökarin camping-alue on myös aktiivinen ja siellä oli varsin paljon matkailijoita.
Alla oleva mielenkiintoinen majoitus oli pakko ikuistaa, koska en ole sellaista koskaan nähnyt.
Auton katon päällä kulkee "suksiboxin" -tyyppinen laatikko, josta nostetaan ylös teltta yöpymistä
varten. Aika hieno, vai mitä!
Alla oleva mielenkiintoinen majoitus oli pakko ikuistaa, koska en ole sellaista koskaan nähnyt.
Auton katon päällä kulkee "suksiboxin" -tyyppinen laatikko, josta nostetaan ylös teltta yöpymistä
varten. Aika hieno, vai mitä!
Meillä oli Kökarissa pyykkipäivä. Pari koneellista pyykkiä saatiin palvelurakennuksen
ulkopuolelle telineeseen kuivumaan. Ja taas riittää puhtaita paitoja ja sukkia :)
ulkopuolelle telineeseen kuivumaan. Ja taas riittää puhtaita paitoja ja sukkia :)
Heinäkuun 15. päivä on meillä aina veneellä synttärijuhlat. Ja niin tänäkin vuonna!
Veneilijäperheen heinäkuussa syntynyt lapsi on viettänyt ihan kaikki syntymäpäivänsä
saaristossa.
Pikku-B täytti 11-vuotta. Syntymäpäivälahjaksi tuli uusi Levi´s -paita ja hopeinen
B-kaulakoru. Loman päätyttyä mennään vielä puhelinkauppaan hakemaan uusi luuri,
puoliksi rikkinäisen iPhonen tilalle.
Veneilijäperheen heinäkuussa syntynyt lapsi on viettänyt ihan kaikki syntymäpäivänsä
saaristossa.
Pikku-B täytti 11-vuotta. Syntymäpäivälahjaksi tuli uusi Levi´s -paita ja hopeinen
B-kaulakoru. Loman päätyttyä mennään vielä puhelinkauppaan hakemaan uusi luuri,
puoliksi rikkinäisen iPhonen tilalle.
Syntymäpäiväsankarin mielipuuhaa on ollut perämoottorilla ajelu.
Kakkua tietysti oli tarjolla niin kuin aina ja 11 kpl kynttilöitä puhallettavana.
Tällä kertaa valitettavasti ei ollut vieraita, mutta elokuussa sitten juhlitaan kotona.
Kolmeen pekkaan söimme koko kakun :D
Tällä kertaa valitettavasti ei ollut vieraita, mutta elokuussa sitten juhlitaan kotona.
Kolmeen pekkaan söimme koko kakun :D
Synttärisankarin toiveesta varasimme myöhäiseksi illaksi saunan. Ilma oli upea, tyyni ja lämmin!
Taivaanranta oli hienon värinen. Ihanaa olla täällä!
Taivaanranta oli hienon värinen. Ihanaa olla täällä!
Torstai 16.7.2020, Kökar - Utö (matkapäivä #28)
Seuraava kohteemme oli Utö. Kökarista sinne matkaa ei ole paljon, tuuli oli ihan nollissa ja
ajelimme matkan koneella. Tämä iso väylä on tosi suosittu, sillä liikennettä ja kanssaveneilijöitä
oli paljon.
Koska oli ihan tyyniä ja tuuletonta, meillä oli mahdollisuus järjestää 11-vuotiaalle vähän
huvipuistotoimintaa. Laitoimme hänet puosuntuolissa roikkumaan puomiin ja sehän vasta
olikin hauskaa!
olikin hauskaa!
Utön kaikki laiturit olivat aivan tupaten täynnä! Redille oli jo jäänyt useita veneitä ankkuriin.
Mekin teimme kierroksen ja katsoimme kaikki laiturit tarkkaan läpi. Olimme valmistautuneet
kiinnittymään vastapäisen Ormskärin laituriin, jossa oli vain yksi vene. Ormskärin laituriin
saa kiinnittyä, mutta sitä ei varmaan kovin moni tiedä. Pari vuotta sitten, kun olimme Utössä
Mekin teimme kierroksen ja katsoimme kaikki laiturit tarkkaan läpi. Olimme valmistautuneet
kiinnittymään vastapäisen Ormskärin laituriin, jossa oli vain yksi vene. Ormskärin laituriin
saa kiinnittyä, mutta sitä ei varmaan kovin moni tiedä. Pari vuotta sitten, kun olimme Utössä
edellisen kerran, vietimme ensimmäisen yön juuri tuossa vastapäisessä Ormskärissä, joka on
muuten todella upea saari.
Huomasimme, että hotellin laiturin pääty oli aivan tyhjä - sen vuoksi että siinä oli kyltti:
"kiinnittyminen kielletty". No... siinä päädyn reunassa oli jo yksi purjevene, joka oli kiinnittynyt
naapuriinsa (poijuja ei päädyssä tietenkään ole, eikä siihen saa laittaa ankkuria).
Päätimme olla rohkeita, ja kiinnittyä vielä tähän kyseiseen, reunassa olevaan purjeveneeseen
ja se sopi heille mainiosti. Laiturilla oli pari avuliasta veneilijää, jotka meille viittoilivat ja
muuten todella upea saari.
Huomasimme, että hotellin laiturin pääty oli aivan tyhjä - sen vuoksi että siinä oli kyltti:
"kiinnittyminen kielletty". No... siinä päädyn reunassa oli jo yksi purjevene, joka oli kiinnittynyt
naapuriinsa (poijuja ei päädyssä tietenkään ole, eikä siihen saa laittaa ankkuria).
Päätimme olla rohkeita, ja kiinnittyä vielä tähän kyseiseen, reunassa olevaan purjeveneeseen
ja se sopi heille mainiosti. Laiturilla oli pari avuliasta veneilijää, jotka meille viittoilivat ja
auttoivat rantaan. Kun me olimme saaneet itsemme rantaan, siihen tupsahti purjevene,
joka halusi kiinnittyä meihin. No sehän sopi, autoimme heidät laituriin.
Ja kun se oli saanut itsensä kiinni, paikalle tupsahti taas purjevene, joka kiinnittyi meidän
ja edellisen väliin. Kellään meistä ei siis ollut minkäänlaista peräkiinnitystä, vaan olimme
vain viuhkana kiinni toisissamme.
joka halusi kiinnittyä meihin. No sehän sopi, autoimme heidät laituriin.
Ja kun se oli saanut itsensä kiinni, paikalle tupsahti taas purjevene, joka kiinnittyi meidän
ja edellisen väliin. Kellään meistä ei siis ollut minkäänlaista peräkiinnitystä, vaan olimme
vain viuhkana kiinni toisissamme.
Lopuksi reunaan tunki vielä yksi pienehkö moottorivene. Kolmen venekunnan miehistö
kulki meidän kannen kautta maihin, koska heidän keulat eivät yltäneet rantaan.
Sesonkiaikana, kun on paljon painetta ja porukkaa, niin juuri tämänkaltaista luovuutta
pitäisikin olla! Ruotsissa veneitä pakataan monta päällekkäin, ja kuljetaan rantaan muiden
veneiden kautta. Se on ihan normaalia toimintaa, eikä ole mikään ongelma, vaikka
alimmainen vene lähtisi aamulla 7 aikaan.
Huom! Tämä kaikki oli siis mahdollista, koska ei tuullut lainkaan, eikä yöksi luvattu
tuulta. Lisäksi yksi "viuhkaveneen" kippari kävi juttelemassa luotsiveneille, ja
varmistamassa, ettemme ole väylällä heidän tiellään.
Eli emme aiheuttaneet vaaraa muille, emmekä itsellemme :D
tuulta. Lisäksi yksi "viuhkaveneen" kippari kävi juttelemassa luotsiveneille, ja
varmistamassa, ettemme ole väylällä heidän tiellään.
Eli emme aiheuttaneet vaaraa muille, emmekä itsellemme :D
Köysihässäkkää ja luovaa kiinnittymistä Utössä.
Utön hotellin laituri.
Utö on todella idyllinen ja ihana paikka! Meille sattui vielä ihan tuuleton, lämmin ja aurinkoinen kesäpäivä. Rannan ja sataman punaiset talot ja rakennukset ovat kaunista "saaristolais-romantiikkaa".
Menimme jollan kanssa vastapäiseen Ormskäriin katsomaan "sisäjärveä". Tai ei se ole ihan sisäjärvi, koska on todella kapealla (noin metrin levyisellä) yhteydellä mereen. Pikku-B oppi tänä kesänä hengittelemään snorkkelin kautta ja hän on innostunut snorkkeloimaan ja tutkimaan pohjaa.
Ormskärin luonto on upea!
Ormskärin luonto on upea!
Illalla teimme kävelyretken majakkaa ja auringonlaskua ihailemaan.
Perjantai 17.7.2020, Utö - Jurmo (matkapäivä #29)
Utön naapurisaari Jurmo oli seuraava kohteemme. Jurmossakaan emme ole käyneet muutamaan
vuoteen. Meidän ulkosaariston visiittiimme sattui tuulettomat päivät, koska ajelimme koneella
myös Utö-Jurmo välisen matkan, koska ei tullut.
vuoteen. Meidän ulkosaariston visiittiimme sattui tuulettomat päivät, koska ajelimme koneella
myös Utö-Jurmo välisen matkan, koska ei tullut.
Jännitimme etukäteen, että mitenköhän täynnä Jurmo on, ja mahdummeko ollenkaan laituriin,
mutta pelko oli turha. Mahduimme hyvin ja itse asiassa vielä pitkälle iltaan saakka riitti paikkoja
aallonmurtajan reunassa. Me pääsimme kuitenkin keskilaituriin, hyvälle paikalle.
mutta pelko oli turha. Mahduimme hyvin ja itse asiassa vielä pitkälle iltaan saakka riitti paikkoja
aallonmurtajan reunassa. Me pääsimme kuitenkin keskilaituriin, hyvälle paikalle.
Rannassa kanat kävelivät vapaana, ja sekös oli kaupunkilaispojan mielestä hauskaa!
Joskus, vuosia sitten kun olimme kerran Ahvensaaressa, saaren lampaat tulivat seisomaan kalliolle,
ihan veneemme eteen, ja tuijottivat koko illan meitä. Tuli vaan mieleeni, saariston kotieläimistä :D
ihan veneemme eteen, ja tuijottivat koko illan meitä. Tuli vaan mieleeni, saariston kotieläimistä :D
Jurmon pikku puoti on elämyksellinen! Se täytyy ihan omin silmin nähdä, mutta katseltavaa riittää.
Kaikki on kiinnnostavasti ja kauniisti laitettu esille. Ostimme pullaa, leipää, savukalaa, vihanneksia,
jäätelöä...
jäätelöä...
Jurmon luonto on erikoinen, karu ja kaunis.
Jurmossa lounaaksi uusia perunoita ja tuoretta savustettua lohta.
Pikku-B halusi täälläkin sukeltamaan, kivikkorannalle.
Illalla pyöräilimme Jopoilla katsomaan alpakoita ja Jurmon kirkkoa.
Haluatko lukea lisää?
Lue tästä edellisen viikon (vko 3) tapahtumat >>
Lue tästä seuraavan viikon (vko 5) tapahtumat >>
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti