Taalintehdas - Tunnhamn - Jurmo - Utö

Tiistai 30.6.2015 - Taalintehdas - Tunnhamn (matkapäivä 12)

Taalintehtaan aamussa perheemme käynnistyi hitaasti, saimme itsemme juuri aamupalalle,
ennen Benjaminin tyttöystävän Alexsandran saapumista kello 11. Pati hoiti vielä kauppaostoksia
ja ennen kuin olimme lähtövalmiit, oli taas jo kaikilla nälkä... (tämä on niin tuttua - jos ei nopeasti aamupalan jälkeen lähdetä matkaan, pyytää joku jo tunnin kuluttua lounasta).

Päätimme mennä rannan pizzeriaan vielä syömään ennen lähtöä. Masut täynnä ruokaa pääsimme
vihdoin lähtemään.

Lähtösählinki

Taalintehtaalla syntyi lähtiessä pikku sählinki. Satamassa on poijuja todella tiheään,
ja lähtiessämme peruuttamaan, takanamme ollut naapuripoiju ei millään väistynyt pois tieltä.
Lopulta ajauduimme koko poijurivistön eteen poikittain, köli ja peräsin otti naapuriveneiden poijuketjuihin kiinni ja emme päässeet siitä mihinkään suuntaan - pelkäsimme, että potkuri
osuu poijuketjuun.
No siinä sitten kiikuttiin poikittain jonkin aikaa ja yritimme saada venettä johonkin suuntaan,
tuuli painoi meitä tiukemmin poikittain poijurivistöä vasten, ja poijuketjut olivat peräsimen
takana jumittamassa meitä.
Ja rannassa oli tietysti katselijoiden ja asiantuntijoiden joukko huutamassa neuvoja :)

Lopulta onnistuimme peruuttamalla vemputtamaan itsemme poijuista irti ja pääsimme matkaan. Poijuepisodista hermostuineina unohdimme vielä pysähtyä tankkaamaan, joka oli tarkoituksemme.
Noin 15 minuuttia ajettuamme, unohtunut tankkaus muistui taas mieleemme ja oli pakko
kääntyä vielä takaisin. Dieseliä tankiin ja vihdoin matka jatkui. Huh huh, näin se menee joskus.
Lähtöaikaan tuli + 1 tunti lisää kaiken säätämisen vuoksi. Oli muuten ensimmäinen sähläyskerta
tällä kaudella - tähän saakka kaikki tilanteet ovat menneet todella mallikkaasti.

Suuntaamme seuraavaksi koti Tunnhamnia. Luvassa oli valitettavasti täyttä vastatuulta, joten
etenemme koneella. Koko alkumatka oli kiemuraista ja kapeaa ränniä, jossa emme olisi
purjehtineet kuitenkaan.

Samaa reittiä takaisin - eli Lövön sillan alitus.

Saavuimme alkuillasta Tunnhamniin. Laiturissa oli hyvin tilaa ja tyhjiä poijuja.

Tunnhamnissa oli kolme söpöä lammasta.

Tunnhamn on periaatteessa idyllinen ja kiva saari, mutta...

Saari on kaunis ja idyllinen - mutta oudot roska- ja romukasat ovat surullinen näky.
Saaren yrittäjää on pakko vaivata jonkinlainen himohamstraaja-syndrooma tai jokin muu
henkinen "väsymys".

Käsittämättömiä romukasoja on joka puolella rantaa. Vaikuttaa siltä, että kaikki projektit
ovat jääneet keskeneräisenä makaamaan niille sijoilleen. Jos akku on loppu, se on työnnetty
puskaan, toisessa puskassa on jo isoisän aikaisia ruostuneita metalliromuja. Asuntovaunun
raatoja, tynnyreitä... kaikkea mahdollista kaatopaikalle kuuluvaa roskaa on ympäri rantoja.

On vaikea ymmärtää, miksi tämä kaunis saari on tässä kunnossa!

Illalla teimme Patin kanssa vielä kahdestaan kävelylenkin saareen. Toisella puolella saarta on
todella kauniita maisemia!


Keskiviikko 1.7.2015 - Tunnhamn - Jurmo (matkapäivä 13)

Lähdimme Tunnhamnista aamupalan jälkeen, seuraava kohde on Jurmo.
Matka oli kohtuullisen pitkä ja luvassa oli lähes täyttä vastatuulta koko matka, keskimäärin
noin 10 m/s. Puskemme purjeilla koko matkan (noin 5-6 tuntia) ja purjehdimme ihan äärirajalla,
niin vastaiseen tuuleen, kuin ikinä mahdollista... välillä oli pakko ottaa muutama kryssi.
Nopeus vaihtelee 4 - 7 solmun välillä. Matka tuntuu pitkältä.

Koko matkan purjehdimme niin vastaiseen tuuleen, kuin ikinä mahdollista.

Saavumme Jurmon satamaan.
Tähystäjä tarkkailee vapaita paikkoja.

Olimme perillä Jurmossa vasta alkuillasta, kello 17.30. Satama oli täynnä, mutta änkesimme
itsemme puoliväkisin yhteen väliin. Ruotsalainen venekunta auttoi meitä auliisti, mutta isossa
Hanse-veneessä katsottiin meidän rantautumista paheksuvasti. Ihan hyvin me mahduimme
vielä väliin, koska veneet antoivat hyvin myöten. Miksi se on joillekin niin vaikeaa suhtautua
myönteisesti muihin? Itse yritämme aina auttaa myös myöhäiset saapujat satamaan. Kyllä kaikki
aina mahtuu, kunhan vähän järjestellään. Esimerkiksi jonkinlainen viittilöiminen laiturilta
auttaa tulijaa, koska veneestä on todella vaikea nähdä paikkoja ja hahmottaa tilannetta.

Satama oli ihana, idyllinen ja kaunis! Saimme saunavuoron kello 19 - 20, jonka jaoimme
pojat / tytöt. Ennen saunaa söimme "pika-lounaan": tuoretta pullaa kahvilasta ja yhden leivän.
Saunan jälkeen Pati valmisti "myöhäisen kello 20.30 lounaan", keitettyjä perunoita ja
savukalaa.

Teimme kävelyretken Jurmossa ja ihailemme upeaa, ainutlaatuista maisemaa. Näkymät kukkulan
päältä olivat hienot. Maisema on todella erikoinen. Sitä on mahdotonta tallettaa kameralla.

Jurmon matala maisema on karu.
Hieno ja erikoinen saari - ehdottomasti kannattaa käydä!

Auringonlasku Jurmon satamassa.

Torstai 2.7.2015 - Jurmo - Utö (päivä 14)

Aamu Jurmossa oli todella upea. Aurinko paistoi taivaan täydeltä ja oli ihan peilityyntä.

Aamulla lähtövalmisteluja.

Jurmon kaunis, matala saari jää taakse - matka jatkuu kohti Utöa.

Meri oli peilityyni - lähes epätodellisen näköinen.
Lapset tekivät matkalla jättiläis-saippuakuplia, jotka leijuivat hienosti meren pinnalla.

Vene-selfie keskellä merta...
Saippuakuplakeppi putosi laidan yli ja pysähdyimme poimimaan sen kyytiin.
Samalla nappasimme valokuvan.

Saavuimme Utön rantaan iltapäivällä. Kiinnityimme Havshotellin laituriin. Satamamaksu
25 €, sisältää sähkön. Rannassa on myös suihkut. Havshotellin laiturissa on poijut.
Vähän syvemmällä lahdessa on kylälaituri, jossa on peräankkurointi. Kylälaiturin maksu 15€,
sisältää myös sähkön.

Utössä on erittäin kaunista, ihanaa idyllistä saaristomaisemaa!

Teimme heti saavuttuamme pienen kävelyretken majakalle ja tietysti kauppaan ostamaan
jäätelöt.

Niin kaunista!

Riippukeinussa on tunnelmaa...

Perjantai 3.7.2015 - koko päivä Utössä (matkapäivä 15)

Jäimme vielä koko päiväksi. Säätiedotus oli luvannut kovaa tuulta ja meillä ei ole kiire
mihinkään. Lisäksi osallistuimme kello 10.30 alkavaan opastettuun kierrokseen majakassa.
Päivä oli aurinkoinen ja lämmin, muualla Suomessa tehtiin helle-ennätyksiä.

Hanna Kovanen, Utölainen yrittäjä (Hannas Horisont, matkailupalveluita ja kahvila), veti mielenkiintoisen opaskierroksen. Hän kertoi saaren historiasta ja tarinoita siitä, mitä on
tapahtunut. Esimerkiksi Park Victoryn haaksirikosta, jouluyönä vuonna 1947, jossa
Hannan äiti ja isoäiti olivat olleet auttamassa pelastuneita merimiehiä. Eläydyin itsekin
Hannan tarinointiin niin, että näin kerrotut tapahtumat mielikuvissani, silmieni edessä.

Majakan kirkossa.

Utössä oli paljon käärmeitä, me näimme rantakivikossa ja vedessä monta. Bastian ja Bettina
tarkkailivat ja yrittivät löytää niitä: "mennään katsomaan käärmeitä" - ja joka kerta he myös
näkivät niitä! Tässä Bettinan nappaama kuva, jossa on kaksi käärmettä samassa kuvassa:




Hengailimme kannella ja nautimme ihanasta miljööstä ja kauniista ilmasta. Pati valmisti
herkullista ravunpyrstö-kampasimpukka-pastaa.

Teiniosasto ruokapöydässä ja tiskivuoro äidillä.

Bettina ja Alexsandra kävivät uimassa. Bastian kalasteli haavilla ja ongella naapuriveneen
pikkutytön kanssa ja "perkasi" pikkukaloja. Illalla pelasimme korttia (risti kasia) yhdessä
lasten kanssa. Kiva päivä!