Seglinge (Ahvenanmaa) - Houtskär Näsby

Perjantai 22.7.2016, Seglinge (Ahvenanmaa) - Houtskär Näsby

Seglingestä lähtö aamulla kello 10.30 - Kihdin ylitys tasaisessa 5 - 6 m/s tuulessa,
vauhti oli matkalla noin 3,5 - 5 solmua. Perillä Houtskär Näsbyssä kuusi tuntia myöhemmin,
kello 16.30.
Takaisin Turun saaristossa ja kotivesillä taas...

Isojan laivojen valtatiellä on paras pysytellä sivukaistalla.

Matkan varressa oli ohitettavassa saaressa jättikokoinen "hirvi-taideteos".

Innokas vinssinvääntäjä :)

Kun rantauduttiin tuttuun Näsbyn laituriin, koko sudennälkäinen porukka hyökkäsi salamana
Grill Skageniin syömään.
Annokset on siellä Turun saariston parhaat! Valkosipuli aioli-dippi on ihan käsittämättömän
hyvää. Grill Skageniin kannattaa poiketa syömään ehdottomasti!

Pikku-B löysi laiturilta kavereita ja kesän suosituin harrastus alkoi taas. Näsbyn laiturit ovat
perinteisesti olleet parhaita pikkukalojen pyydystys paikkoja.

Laivakoira Hertta - tänään merkkipäivä, ikää 12 viikkoa.

Lauantai 23.7.2016 - Houtskär Näsby, joutilas laituripäivä

Vietimme joutilaan välipäivän Näsbyn laiturissa. Koko porukka viihtyy täällä hyvin.
Teinit on onnellisia, kun netti taas toimii rajattomasti. Välipäivät on niin ihanan rentoja,
kun ei ole kiire mihinkään.

Teini-B ryhtyi tekemään huoltoa vinsseille. Vinssit avattiin ja rasvattiin asiankuuluvalla
voiteluaineella.

Pikkuveli on onnessaan, kun pääsee isoveljen kyytiin kumiveneellä ajamaan.

Laitureilla otetiin muutama poseerauskuva, joista tehdään "viralliset" 7-vuotispotretit.





Houtskärin Näsby on eräs meidän perheen suosikkipaikoista. Se on idyllinen ja kiva satama.
Paikka on siisti ja palvelut ovat oikein hyvät. Ravintolassa on meidän suosikki ruokia :)
Ranskalaiset perunatkin maistuu täällä saaristossa erityisen hyvältä, kun ei ole saatavilla
ihan joka nurkan takana.
Sauna ja peseytymistilat ovat siistit ja mukavat. Täällä on mukavan ystävällinen henki.
Olemme vierailleet täällä joka kesä jo kymmenen vuoden ajan. Kaikki lapset ovat aina
viihtyneet täällä erinomaisesti.

Maarianhamina - Seglinge (Ahvenanmaa)

Torstai 21.7.2016, Maarianhamina - Seglinge 

Lähdimme Maarianhaminen Länsisatamasta kello 11.00 ja olimme perillä Seglingessä kello 18.
Matka kesti seitsemän tuntia, jonka ajoimme koneella, sillä tuuli oli täysin vastainen
koko matkan.

Todella tylsää jyskyttää eteenpäin konevoimalla, mutta ei voi mitään. Täytyy päästä eteenpäin,
kohti Turun saaristoa.

Koira-vauva on mielellään mukana ulkona sitlootassa matkan aikana.
Hän nautti "kapalossa" nukkumisesta :)

Vastaan tuli nostalgisen näköinen, meriläismallinen puuvene.
Maaritin lapsuuden perheellä on ollut ihan samanlainen vene 70-80-luvulla.
Kyseinen 8,5 metriä pitkä vene oli nimeltään "Marema III" ja sen kanssa oltiin matkassa
neljä-viisi viikkoa joka kesäloma Turun saaristossa.  Kaikki lapsuuden kesät vietettiin silloin
perheen kanssa merellä. Vierasvenesatamia ei juurikaan ollut, tai ainakaan niissä ei oltu ikinä.
Luonnonsatamissa oltiin aina - veneessä ei ollut mitään mukavuuksia (esim. wc:tä).
Isä asensi veneeseen hella/uunin ja jääkaapin, jotka oli siihen aikaan ylellisyyttä.
Lapsena haaveilin aina, kun olen aikuinen, ostan veneen.
Tämä meidän Bavaria on sen ajan mittapuun mukaan ihan luxus!

Seglinge oli idyllisen näköinen, kiva paikka! Siisti ja kiva pikku-satama.
Ehdottomasti kannattaa vierailla.
Suihkumahdollisuutta ei valitettavasti ole.

Vähän matkan päässä oli Seglingen "keskusta" ja kauppa.

Seglingen kylätieltä löytyi myös Pokemoneja, josta tuli tämän kesän hittipeli.

Rödlöga (Ruotsi) - Maarianhamina Länsisatama

Tiista 19.7.2016, Rödlöga (Ruotsi) - Maarianhamina Länsisatama

Aamulla Rödlögassa teinimiehistö heräsi ajoissa ja motivoituneena: "mitä nopeammin lähdetään
Suomen puolelle, sitä nopeammin päästään vapaan nettiyhteyden äärelle..."

Ruotsin saaristossa vietettyä mukavaa aikaa on varjostanut teinien jatkuva urputus nettiyhteyksistä. Vaikka heillä on Soneran paketti, jossa on rajaton netti Ruotsissa, ei se sitä
käytännössä ole kuitenkaan. Videoiden ja Netflixin käyttö syö tosi nopeasti "rajattoman"
nettipaketin. Netin hidastuminen aiheutti suurta tyytymättömyyttä ja jurputusta.

Lähdimme Rödlögasta aamulla kello 9.30, määränpäänä Maarianhaminan Länsisatama.
Ennusteet lupaavat napakkaa sivusuuntaista tuulta.
Matka Maarianhaminaan kesti seitsemän tuntia. Tuuli oli lopulta vähän enneustetta kovempi,
eli  keskimäärin noin 13 m/s. Aallokko Ahvenanmerelä on aika suurta ja Solsidan keikkui
paljon. Olimme edenneet jonkin matkaa avomerelle, kun miehistö yksi kerrallaan tuli
merisairaaksi ja alkoi oksentaa. Paitsi Pati, joka ohjasi. Ohjaaja säilyy terveenä, koska
katse on tiukasti horisontissa ja vartalo myötäilee veneen heilumista.

Ensin oksensivat teinit. Tyttö makasi sitlootan penkillä makuupussissa ämpäri kädessä.
Sen jälkeen poika alkoi oksentaa, hän makasi sivukannella ämpäri kainalossa.
Seuraavana oksensi koira (sisällä). Maarit meni auttamaan koiraa sisälle ja pyyhkimään
lattialta sen oksennusta... ja seuraavana oksensi Maarit (sisätiloissa ei tarvinnut montaa minuuttia
olla, kun homma oli selvä). Koira käärittiin fleecepeittoon ja otettiin ulos sitlootaan, koira alkoi
onneksi siinä paketissaan nukkua. Koirasta oltiin erityisen huolissaan, koska on pienikokoinen
11 viikkonen pentu vasta. Maarit istui sitlootan lattialla seuraavat viisi tuntia, koirakäärö toisessa
kainalossa ja ämpäri toisessa kainalossa. Lopulta pikkupoikakin alkoi oksentaa, hän makasi
sitlootan lattialla makuupussissa. Aivan kertakaikkien kamala matka - mitään vastaavaa ei olla
ikinä koettu!
Pahoinvointi oli niin hirveää, että ei voinut liikahtaakaan mihinkään suuntaan. Oli keskityttävä
täysillä siihen, että pysyi hengissä. Tuntui, että matka ei lopu ikinä. Vene keikkui ja vatkasi
keskellä avomerta todella ikävästi.

Kuvassa näkyy teini-B:n käsi, hän makasi kannella oksentamassa.

Voi mikä onnentunne, kun aloimme lähestyä Maarianhaminaa!! Kobba Klintar ei ole ikinä
näyttänäyt yhtä ihanalta! Sitä ei voi sanoin kuvata, miten mahtavalta se tuntui viiden tunnin
pahonvoinnin jälkeen! Jäimme henkiin. Kun lähestyimme Maarianhaminaa ja veneen vatkaus
vähän vaimeni, pääsimme yksi kerrallaan varovasti kömpimään istuma-asentoon.

Ja rantautuminen - en ole ikinä ollut niin helpottunut, kun vene oli kiinnitetty paikoilleen ja
pääsi seisomaan laiturille!

Merisairaus oli voitettu ja porukalla suuntasimme välittömästi ravintolaan syömään :)

Teinit ovat onnesta soikeita, kun nettiyhteys on Suomen puolella taas rajaton!

Yölliset kuvat Maarianhaminen Länsisatamasta ja valaistuista ruotsinlaivoista.

Keskiviikko 20.7.2016 - koko päivä Maarinahaminassa

Hertta-koira on jokapuolella meidän mukana. Häntä ei ole vielä raaskittu jättää yksin veneeseen.
Ravintoloissa ollaan valittu terassipaikka, jolloin Hertta voi olla sylissä. Kaupassa Hertta laitetaan
hupparin sisään, joten hän on päässyt mukaan kaikkialle.

Laituritähystäjä Hertta on nyt 11,5 viikkoa vanha.
Hyvin ollaan pärjätty koiranpennun kanssa veneessä.

Länsisatamassa tavattiin tuttavia, mm. Taipaleen-perhe, joka oli naapurilaiturissa.

Sandhamn (Ruotsi) - Rödlöga (Ruotsi)

Maanantai 18.7.2016, Sandhamn - Rödlöga

Sandhamnista matka jatkuu kohti Ahvenanmaata ja Suomen puolelle, tavoitteena ylittää Ahvenanmeri mahdollisesti seuraavana päivänä.
Lähdimme Sandhamnista joutilaan, pitkän aamun jälkeen kello 11.20.
Kohteena oli Rödlöga, jonka katsoimme sijainniltaan hyväksi luonnonsatamaksi.
Luonnonsatamia on niin kovin kehuttu, mutta me emme niissä ole vielä vierailleet,
mm. sen vuoksi, että lapset haluavat "ihmisten ilmoille".
Perillä Rödlögassa olimme kello 16.40, eli matkaa teimme noin 5,5 tuntia.

Matka Sandhamnista Rödlögaan oli ehkä merkillisin ja oudoin matka säätilan
suhteen, mitä tänä kesänä on tehty.
Koimme viiden tunnin aikana kaikki mahdolliset säätilat, lämmintä helteistä aurinkoa,
täysin tyyntä 2 m/s tuulta, pahimman rankkasateen ikinä ja muutamassa minuutissa nousevan
kovan tuulen (jopa 15 m/s).

Alkumatkaa taitettiin erittäin heikossa tuulessa, joka vaihteli 2 - 6 m/s välillä.
Kelluimme kuitenkin purjeilla eteenpäin, välillä tuskastuttavan hitaasti.
Teini-B otti kalastusvehkeet esille ja laittoi vetouistimen veteen :)

Lilluttelimme purjeilla eteenpäin 1-2 solmun vauhtia ja saimme kiinni helsinkiläisen
Azuran (kuva alla). Olimme ihan vierekkäin jonkin matkaa, vaihtelimme kuulumisia heidän
kanssaan ja naureskelimme olematonta vauhtiamme. Terveisiä vaan Azuran miehistölle,
jos luette tätä :)

Möjan edessa vihdoin luovutimme ja laitoimme koneen käyntiin.

Ihan muutamassa minuutissa tuuli nousi jopa 15 m/s ja alkoi aivan käsittämättömän kova
rankkasade. Vettä tuli niin kovaa, että emme ehtineet mitenkään reagoida siihen vaihtamalla
varusteita.
Maarit jäi ohjaamaan ja Pati lähti vaihtamaan sadekamoja ylle. Sen viiden minuutin aikana
sadetta tuli niskaan, niin kuin olisi suorassa suihkussa seissyt. Silmätkin oli niin täynnä vettä,
että ei eteen nähnyt. Todella kummallinen kokemus - muutamassa minuutissa täydellinen
säätilan muutos. Tämän tyyppisiä (ei ihan näin rajua) säätilan vaihtumis-kokemuksia meillä
oli  muitakin tämän kesän aikana Ruotsin puolella.

Säätila muuttui taas aurinkoiseksi, kun saavuimme Rödlögan luonnonsatamaan kello 16.40.
Maarit sai kuivat vaatteet päälle ja taas naurattaa...

Rödlögan rannat olivat jo ihan täynnä, joten ankkuroimme saarten väliin.
Luonnonsatamassa oli aika paljon porukkaa sekä rannassa, että ankkurissa.

Kävimme rannassa kumiveneellä, Hertta-koiran piti päästä kävelylle ja pissalle.
Saaret olivat todella kummallisia, rantaan ei käytännössä päässyt millään keinoilla.
Kaikki laakeat ja jotenkin siedettävät kalliot olivat jonkun mökkirantaa. Vapaat rannan kohdat
olivat täynnä veneitä tai niin jyrkkiä kivenlohkareita, ettei rantaan voinut päästä millään.

Lopulta pääsin rantaan vessalaiturin kautta, mutta rannasta ei käytännössä päässyt etenemään
yhtän mihinkään, koko saari oli jättikokoisia kivenlohkareita ja erittäin tiheää katajaa täynnä.
Saaressa ei siis kertakaikkiaan pystynyt yhtään liikkumaan. Se oli uskomaton paikka.

Hyttysiä oli todella paljon. Kuulin ruotsalaisten juttelevan, että punkkeja ja käärmeitä oli
"kuhisemalla". Kaunis paikka, mutta muuten kamala. Minä haluan päästä rantaan ja metsään
kävelemään - täällä ei ollut siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Koiran kanssa oli ihan mahdotonta. Varsinkin kun meillä on pennun pissa-harjoittelu, on
tärkeää päästä rantaan kävelemään.

Illalla ajelimme vielä kumiveneellä pienet lenkit saarten ympäri.

Rödlögasta matka jatkuu aamulla Ahvenanmeren yli Suomen puolelle.
Maarianhaminan Länsisatamaan on hyvä legi, tuuletkin näyttävät ennusteen mukaan
ihan sopivilta.
Teinit odottavat Suomeen pääsyä "kuin kuuta nousevaa", koska nettipaketit Ruotsin puolella
on jatkuvasti loppu.