Sandhamnista matka jatkuu kohti Ahvenanmaata ja Suomen puolelle, tavoitteena ylittää Ahvenanmeri mahdollisesti seuraavana päivänä.
Lähdimme Sandhamnista joutilaan, pitkän aamun jälkeen kello 11.20.
Kohteena oli Rödlöga, jonka katsoimme sijainniltaan hyväksi luonnonsatamaksi.
Luonnonsatamia on niin kovin kehuttu, mutta me emme niissä ole vielä vierailleet,
mm. sen vuoksi, että lapset haluavat "ihmisten ilmoille".
Perillä Rödlögassa olimme kello 16.40, eli matkaa teimme noin 5,5 tuntia.
Matka Sandhamnista Rödlögaan oli ehkä merkillisin ja oudoin matka säätilan
suhteen, mitä tänä kesänä on tehty.
Koimme viiden tunnin aikana kaikki mahdolliset säätilat, lämmintä helteistä aurinkoa,
täysin tyyntä 2 m/s tuulta, pahimman rankkasateen ikinä ja muutamassa minuutissa nousevan
kovan tuulen (jopa 15 m/s).
Alkumatkaa taitettiin erittäin heikossa tuulessa, joka vaihteli 2 - 6 m/s välillä.
Kelluimme kuitenkin purjeilla eteenpäin, välillä tuskastuttavan hitaasti.
Teini-B otti kalastusvehkeet esille ja laittoi vetouistimen veteen :)
Lilluttelimme purjeilla eteenpäin 1-2 solmun vauhtia ja saimme kiinni helsinkiläisen
Azuran (kuva alla). Olimme ihan vierekkäin jonkin matkaa, vaihtelimme kuulumisia heidän
kanssaan ja naureskelimme olematonta vauhtiamme. Terveisiä vaan Azuran miehistölle,
jos luette tätä :)
Möjan edessa vihdoin luovutimme ja laitoimme koneen käyntiin.
Ihan muutamassa minuutissa tuuli nousi jopa 15 m/s ja alkoi aivan käsittämättömän kova
rankkasade. Vettä tuli niin kovaa, että emme ehtineet mitenkään reagoida siihen vaihtamalla
varusteita.
Maarit jäi ohjaamaan ja Pati lähti vaihtamaan sadekamoja ylle. Sen viiden minuutin aikana
sadetta tuli niskaan, niin kuin olisi suorassa suihkussa seissyt. Silmätkin oli niin täynnä vettä,
että ei eteen nähnyt. Todella kummallinen kokemus - muutamassa minuutissa täydellinen
säätilan muutos. Tämän tyyppisiä (ei ihan näin rajua) säätilan vaihtumis-kokemuksia meillä
oli muitakin tämän kesän aikana Ruotsin puolella.
Säätila muuttui taas aurinkoiseksi, kun saavuimme Rödlögan luonnonsatamaan kello 16.40.
Maarit sai kuivat vaatteet päälle ja taas naurattaa...
Rödlögan rannat olivat jo ihan täynnä, joten ankkuroimme saarten väliin.
Luonnonsatamassa oli aika paljon porukkaa sekä rannassa, että ankkurissa.
Kävimme rannassa kumiveneellä, Hertta-koiran piti päästä kävelylle ja pissalle.
Saaret olivat todella kummallisia, rantaan ei käytännössä päässyt millään keinoilla.
Kaikki laakeat ja jotenkin siedettävät kalliot olivat jonkun mökkirantaa. Vapaat rannan kohdat
olivat täynnä veneitä tai niin jyrkkiä kivenlohkareita, ettei rantaan voinut päästä millään.
Lopulta pääsin rantaan vessalaiturin kautta, mutta rannasta ei käytännössä päässyt etenemään
yhtän mihinkään, koko saari oli jättikokoisia kivenlohkareita ja erittäin tiheää katajaa täynnä.
Saaressa ei siis kertakaikkiaan pystynyt yhtään liikkumaan. Se oli uskomaton paikka.
Hyttysiä oli todella paljon. Kuulin ruotsalaisten juttelevan, että punkkeja ja käärmeitä oli
"kuhisemalla". Kaunis paikka, mutta muuten kamala. Minä haluan päästä rantaan ja metsään
kävelemään - täällä ei ollut siihen minkäänlaisia mahdollisuuksia.
Koiran kanssa oli ihan mahdotonta. Varsinkin kun meillä on pennun pissa-harjoittelu, on
tärkeää päästä rantaan kävelemään.
Illalla ajelimme vielä kumiveneellä pienet lenkit saarten ympäri.
Rödlögasta matka jatkuu aamulla Ahvenanmeren yli Suomen puolelle.
Maarianhaminan Länsisatamaan on hyvä legi, tuuletkin näyttävät ennusteen mukaan
ihan sopivilta.
Teinit odottavat Suomeen pääsyä "kuin kuuta nousevaa", koska nettipaketit Ruotsin puolella
on jatkuvasti loppu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti