Rödlöga (Ruotsi) - Maarianhamina Länsisatama

Tiista 19.7.2016, Rödlöga (Ruotsi) - Maarianhamina Länsisatama

Aamulla Rödlögassa teinimiehistö heräsi ajoissa ja motivoituneena: "mitä nopeammin lähdetään
Suomen puolelle, sitä nopeammin päästään vapaan nettiyhteyden äärelle..."

Ruotsin saaristossa vietettyä mukavaa aikaa on varjostanut teinien jatkuva urputus nettiyhteyksistä. Vaikka heillä on Soneran paketti, jossa on rajaton netti Ruotsissa, ei se sitä
käytännössä ole kuitenkaan. Videoiden ja Netflixin käyttö syö tosi nopeasti "rajattoman"
nettipaketin. Netin hidastuminen aiheutti suurta tyytymättömyyttä ja jurputusta.

Lähdimme Rödlögasta aamulla kello 9.30, määränpäänä Maarianhaminan Länsisatama.
Ennusteet lupaavat napakkaa sivusuuntaista tuulta.
Matka Maarianhaminaan kesti seitsemän tuntia. Tuuli oli lopulta vähän enneustetta kovempi,
eli  keskimäärin noin 13 m/s. Aallokko Ahvenanmerelä on aika suurta ja Solsidan keikkui
paljon. Olimme edenneet jonkin matkaa avomerelle, kun miehistö yksi kerrallaan tuli
merisairaaksi ja alkoi oksentaa. Paitsi Pati, joka ohjasi. Ohjaaja säilyy terveenä, koska
katse on tiukasti horisontissa ja vartalo myötäilee veneen heilumista.

Ensin oksensivat teinit. Tyttö makasi sitlootan penkillä makuupussissa ämpäri kädessä.
Sen jälkeen poika alkoi oksentaa, hän makasi sivukannella ämpäri kainalossa.
Seuraavana oksensi koira (sisällä). Maarit meni auttamaan koiraa sisälle ja pyyhkimään
lattialta sen oksennusta... ja seuraavana oksensi Maarit (sisätiloissa ei tarvinnut montaa minuuttia
olla, kun homma oli selvä). Koira käärittiin fleecepeittoon ja otettiin ulos sitlootaan, koira alkoi
onneksi siinä paketissaan nukkua. Koirasta oltiin erityisen huolissaan, koska on pienikokoinen
11 viikkonen pentu vasta. Maarit istui sitlootan lattialla seuraavat viisi tuntia, koirakäärö toisessa
kainalossa ja ämpäri toisessa kainalossa. Lopulta pikkupoikakin alkoi oksentaa, hän makasi
sitlootan lattialla makuupussissa. Aivan kertakaikkien kamala matka - mitään vastaavaa ei olla
ikinä koettu!
Pahoinvointi oli niin hirveää, että ei voinut liikahtaakaan mihinkään suuntaan. Oli keskityttävä
täysillä siihen, että pysyi hengissä. Tuntui, että matka ei lopu ikinä. Vene keikkui ja vatkasi
keskellä avomerta todella ikävästi.

Kuvassa näkyy teini-B:n käsi, hän makasi kannella oksentamassa.

Voi mikä onnentunne, kun aloimme lähestyä Maarianhaminaa!! Kobba Klintar ei ole ikinä
näyttänäyt yhtä ihanalta! Sitä ei voi sanoin kuvata, miten mahtavalta se tuntui viiden tunnin
pahonvoinnin jälkeen! Jäimme henkiin. Kun lähestyimme Maarianhaminaa ja veneen vatkaus
vähän vaimeni, pääsimme yksi kerrallaan varovasti kömpimään istuma-asentoon.

Ja rantautuminen - en ole ikinä ollut niin helpottunut, kun vene oli kiinnitetty paikoilleen ja
pääsi seisomaan laiturille!

Merisairaus oli voitettu ja porukalla suuntasimme välittömästi ravintolaan syömään :)

Teinit ovat onnesta soikeita, kun nettiyhteys on Suomen puolella taas rajaton!

Yölliset kuvat Maarianhaminen Länsisatamasta ja valaistuista ruotsinlaivoista.

Keskiviikko 20.7.2016 - koko päivä Maarinahaminassa

Hertta-koira on jokapuolella meidän mukana. Häntä ei ole vielä raaskittu jättää yksin veneeseen.
Ravintoloissa ollaan valittu terassipaikka, jolloin Hertta voi olla sylissä. Kaupassa Hertta laitetaan
hupparin sisään, joten hän on päässyt mukaan kaikkialle.

Laituritähystäjä Hertta on nyt 11,5 viikkoa vanha.
Hyvin ollaan pärjätty koiranpennun kanssa veneessä.

Länsisatamassa tavattiin tuttavia, mm. Taipaleen-perhe, joka oli naapurilaiturissa.