Tuulet ovat olleet niin heikkoja tai täysin vastaisia, että emme ole päässeet Tukholmasta lähdön jälkeen lainkaan purjehtimaan. Lisäksi olemme siirtyneet vain ihan pieniä, parin tunnin mittaisia pikkumatkoja. Nyt kuitenkin saamme purjeet taas pystyyn, kun siirrymme kohti Paradisetiä (Finnhamn).
Teinitytöt ottavat matkalla Instagramiin sopivia purjehduskuvia, joten matkalla hieman "lavastamme" tytöille kuvaustaustoja. Matkalla hieman ripsauttaa vettäkin, ennen kuin saavumme Paradisetiin.
Tällä kuuden hengen miehistöllä seilaamme vielä pari päivää.
Poika-B (miehistön genaakkerimies) haluaa laittaa sinisen genaakkerin, koska tuuli on siihen sopiva.
Olemme kahdestaan olleet vähän laiskoja käyttämään genaakkeria. Se on taidettu kaivaa esiin
vain kerran tänä kesänä, ennen tätä kertaa.
Paradiset on aivan tupaten täynnä. Joka paikassa, kallioissa, laiturissa on veneitä todella paljon.
Huomaamme laiturissa pienen "puolikkaan veneen mentävän kolon", ja päätämme tunkea itsemme siihen ja hyvinhän me mahduimmekin. Paradisetin laiturissa on poijuja, kalliokiinnityspaikoissa täytyy laitta peräankkuri.
Heti kun saamme itsemme kiinnitettyä, tempaistaan kaikki mahdolliset vehkeet esiin: kumiveneeseen kiinnitetään heti moottori ja sup-lauta lasketaan kannelta mereen. Päivästä tulee vihdoinkin aurinkoinen ja lämmin. Ilta sujuu mukavasti, lapset touhuavat juttujaan. Pikku-B on innokkain ajelemaan moottorilla, tosin teinitytötkin innostuvat siitä ja hekin pöristelevät tutkimaan ympäristön muita saaria.
Maarit suppaa myös ja ottaa Hertta-koirankin ensimmäistä kertaa kyyttiin. Ihan hyvin meni, kun oli täysin tyyntä. Siinä Hertta pysyi, eikä näyttänyt pelokkaalta. Täytyy kokeilla vielä uudelleen, jos koira vaikka tottuisi siihen.
Paradisetissa on aivan peilityyntä. Meitä ei häiritse yhtään, vaikka veneitä on vierivieressä. Se on ihan mukavaa seurata muiden touhuja. Täällä on paljon lapsiperheitä. Joka veneen perässä kelluu kumivene ja puhallettavia leluja ja lapsia uiskentelee joka puolella.
Huomenna keskiviikkona Poika-B ja tytön kaveri H lähtevät Tukholmaan ja sieltä laivalla kotiin. Viikko kaikkien lapsien kanssa yhdessä on päättymässä. Kassit pakataan lähtövalmiiksi jo illalla.
Palataan vielä porukalla Unoa - hävinneestä tulee koko viikon "mätämuna". :D
Meidän uudet biminin valot on päällä joka ilta.
Keskiviikko 17.7.2019 Paradiset - Lidö
Paradisetin saaren toisella puolella on Finnhamnin yhteysaluslaituri. Sieltä kello 12.25 on lähdössä Waxholmbåtin yhteysalus, joka on perillä Tukholmassa klo 15.30.
Lähdemme kävelemään saaren toiselle puolelle jo hyvissä ajoin, jotta ei varmasti myöhästytä.
Saattelemme lähtijät yhteysalukseen ja palaamme takaisin veneelle, joka tuntuu nyt paljon tyhjemmältä, kun kaksi puuttuu porukasta. Jatkamme siis neljään pekkaan matkaa (mukana Pikku-B ja Tyttö-B).
Seuraavaksi siirrymme hiljalleen kohti Pohjoista, jotta pääsemme ylittämään Suomen puolelle Maarianhaminaan seuraavana päivänä. Säätiedot on luvannut heikkoa tuulta, joten suurelle aukolle mennään silloin (mieluummin kuin liian kovalla tuulella).
Hertta on kannella ollessaan mielellään ollut tänä kesänä omassa kantokassissaan. Hän tuntee luultavasti olonsa turvalliseksi pienessä pesässään ja lisäksi fleecevuorinen kanssa on lämmin. Varsinkin kun nyt on ollut erittäin kylmää, koska tuuli on puhaltanut lähes jatkuvasti pohjoisesta.
Seuraava määränpää on Lidö. Yritämme ensin Lidön itäpuolelle, mutta se on täynnä. Ajamme vielä Lidön toiseen satamaan, jossa olemme olleet kerran aikaisemminkin. Se on idyllinen ja kiva paikka. Sekin näyttää ihan täydeltä, mutta laiturilla oleva suomalaisnaisisto huutelee meille, että ihan rannan tuntumassa olisi paikka, mutta syväyksestä ei ihan varmuutta ole...
Hetken ihmeteltyämme päätämme yrittää mennä siihen rannan lähellä olevaan paikkaa. Siihen kiinnittyminen on hieman jännittävää epävarman syväyksen vuoksi, mutta ennenkaikkea koko rivistön ankkuriköysien vuoksi - manööveeraustilaa on erittäin vähän taaksepäin, joten joudumme ajamaan melko läheltä muiden veneiden takapäätä (ja ankkuriliinoja).
Hyvin rantautuminen kuitenkin sujuu, emmekä takerru mihinkään.
Syvyyskin riitti, kaiku näytti 2.3 m.
Lidön vastarannan maisema näyttää jotenkin epätodelliselta. Rannalla käyskentelee lehmiä.
Kävelemme vanhan myllyn luona ja maisemat on taas "ruotsalaisen idyllisiä".
Pikku-B meloo vielä illalla suppilaudalla ja tutkii naapurilaituriin uponnutta vanhaa hylkyä.
Lidön satamaan on viime käyntikerran jälkeen rakennettu ihan upouusi huoltorakennus, jossa on asiallisen oloiset wc- ja suihkutilat. Sähköä ei laiturissa ole (tai sitä saa kyllä, mutta täytyy vetää kilometrin pituinen johto, eikä kukaan näytä sitä vielä vetäneen).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti